Koulutuksen yhteistyöverkostot - Taina Kunttu

Työssäoppiminen yrityksen näkökulmasta

Yrityksessä tulee päättää, kuinka laajasti työssäoppimisesta tiedotetaan ja keiden kaikkien olisi hyvä tuntea työssäoppimisen periaatteita tarkemmin. Yritysjohdon tehtävänä on huolehtia siitä, että henkilöstö on tietoinen opiskelijan työssäoppimiseen liittyvistä

tehtävistä ja sopimuksista. Työssäoppimisen onnistumisen edellytys on, että henkilöstö suhtautuu myönteisesti työssäoppijaan ja ymmärtää työssäoppimisen tärkeänä osana opiskelijan ammatillista kehittymistä.

Työpaikalla on hyvä olla nimettynä yhteyshenkilö, jonka vastuulla on suunnitella yhteistyössä oppilaitosten kanssa työssäoppimisen aikatauluja ja toimia työ paikkaohjaajien tukena. Työpaikkaohjaaja toimii yhteyshenkilönä opiskelijalle ja osallistuu työssäoppimisjakson työtehtävien suunnitteluun yhteistyössä oppilaitosyhteistyöstä vastaavan henkilön ja opettajan kanssa. Työpaikkaohjaaja tuntee oman työnsä ja työyhteisönsä käytäntöjen lisäksi:

• työssäoppimisen periaatteet ja vastuut 
• opiskelijan työssäoppimisjakson tavoitteet  
• opiskelijan odotukset 
• oppilaitoksen opetussuunnitelman työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen osalta.

Työpaikkaohjaajan ja ohjaavan opettajan hyvä yhteistyö ennen työssäoppimisjaksoa ja sen aikana varmistaa onnistuneen työssäoppimisjakson kaikille osapuolille.

Ennakkoon kannattaa myös sopia siitä miten ja millaisissa asioissa työssäoppimisjakson aikana otetaan yhteyttä ohjaavaan opettajaan. Oppilaitokset järjestävät työpaikkaohjaajille koulutusta, jonka aikana on mahdollisuus tutustua tutkinnon opetussuunnitelmaan,

oppilaitoksen käytäntöihin ja opettajiin.

Koko työyhteisön asenne vaikuttaa siihen miten opiskelija pääsee mukaan työyhteisöön. Työpaikkaohjaajan tehtävänä on varmistaa, että opiskelijan työssäoppimisjakson

tavoitteet ovat ainakin lähimpien työtovereiden tiedossa. Työyhteisön tuella on suuri merkitys opiskelijan oppimisessa.

Työpaikkaohjaajan tehtävät

1. Työpaikkaohjaaja toimii yhdyshenkilönä

työpaikan, opiskelijan ja oppilaitoksen välillä.

2. Työpaikkaohjaaja osallistuu työssäoppimisjakson

työtehtävien suunnitteluun.

3. Työpaikkaohjaaja perehdyttää opiskelijan

yritykseen, työympäristöön ja työtehtäviin.

4. Työpaikkaohjaaja luo opiskelijalle hyvän ja

turvallisen oppimisympäristön yhteistyössä

yrityksen muun henkilöstön kanssa.

5. Työpaikkaohjaaja ohjaa opiskelijaa ja antaa

palautetta opiskelijalle hänen kehittymisestään.

6. Työpaikkaohjaaja osallistuu ammattiosaamisen

näytön suunnitteluun, ohjaukseen ja arviointiin

yhdessä opettajan kanssa

Yrityksen edustajien aktiivinen osallistuminen oppilaitosyhteistyöhön antaa mahdollisuuden vaikuttaa opetussuunnitelmaan ja työssäoppimisjaksojen käytäntöihin.

Osaamisen arvosanat

Opiskelija saa arvosanan tutkintotodistukseen jokaisesta tutkinnon osasta. Lisäksi arvosanoja käytetään näyttötodistuksissa. Ammatillisissa perustutkinnoissa on käytössä 3-portainen arvosana-asteikko:

· Tyydyttävä  (T1)

· Hyvä           (H2)

· Kiitettävä    (K3)

Tyydyttävä T1 vastaa yleisesti noviisin tasoa, eli tutkinnon suorittanut pystyy avustettavasti tekemään ko. ammattityötehtäviä. Hänellä on siis se perusosaaminen, että hän voi turvallisesti tehdä työtehtäviä työpaikalla. Kiitettävä K3 taas tarkoittaa, että tutkinnon suorittanut on jo toimii kuin ammattilainen ja kykenee itsenäiseen ja oma-aloitteiseen työhön.

Ammatti- ja erikoisammattitutkinnoissa osaaminen arvioidaan hyväksytyksi tai hylätyksi.

Tutkinnon perusteissa on esitetty arviointikriteerit tutkinnon osittain, eli mitä tietyn arvosanan saadakseen on osattava.

Omalla työpaikallani aikuisopistossa on juuri kehitetty työryhmässä yhteisiä käytänteitä työssäoppimisen toteutumiseen osaamisen arviointeihin ja ohjaamiseen eri työpaikoille sekä kouluttajille ja opiskelijoille yhtenäiset lomakkeet ja toimintatavat. Laaditut ohjeet ja lomakkeet löytyvät Moodle-verkkoalustalta omalta kurssilta. Olen tutustunut laadittuihin lomakkeisiin ym. materiaaliin Moodlessa ja todennut tämän olevan erittäin hyvä ja tervetullut uudistus. Toivottavasti saamme kaikki kouluttajat ja opiskelijat sekä työelämän edustajat perehdytettyä näihin uudistuksiin ja uudet yhteiset pelisäännöt vaivattomasti käyttöön.

Isännöinnin ja kiinteistöhoitopalveluiden opiskelijat pitävät kirjallisesti työssäoppimispäiväkirjaa työssäoppimisen aikana. Päiväkirjaan kirjataan suoritetut työtehtävät harjoittelujakson aikana ja pohditaan mitä uutta on oppinut ja mitä kehittäisi. Työssäoppimispäiväkirjat käydään läpi yhdessä opiskelijoiden palatessa kouluun.

Työssäoppimispaikoilla olemme esim. kiinteistöpalveluiden perustutkinnoissa tehneet paljon yhteistyötä tutkintotilaisuuksien järjestämisen ja arviointien suhteen. Tutkintotilaisuudet järjestetään työpaikoilla aidoissa työtehtävissä ja näitä olemme työelämän kanssa kehittäneet vuosittain miettien yhdessä eri työtehtävien toteutusta ja arviointia tutkinnon perusteissa olevien ammattitaitovaatimusten mukaiseksi.

Lähteet:

Verkostoitumalla työssäoppimiseen laatua

ja vaikuttavuutta (VETOLAVA 3) -projekti

www.tat.fi /tyossaoppiminen

Luksian moodlen TOP ohjeistus

Koulutuksen yhteistyö verkostot - Jukka Korpela

Oman alan verkostoyhteistyö

Maa- ja vesirakentamisella luodaan edellytykset yhteiskunnan toiminnalle ja elinkeinoelämälle rakentamalla ja ylläpitämällä maamme infrastruktuuria, johon kuuluvat mm. kulkuyhteydet, vesihuolto-, energia- ja tietoliikenneverkostot sekä erilaiset ympäristö- ja maarakenteet. (infra.ry). Näiden toimijoiden kanssa meidän pitää luoda yhteistyö verkostot jotta saisimme kaikille toimijoille riittävästi työntekijöitä.

Myös toimiminen eri ammattijärjestöjen kanssa yhteistyössä lisää mahdollisuuksia laajentaa yhteistyöverkostoja TTS:llä maarakennusalalle on otettu töihin mahdollisimman laaja- alainen henkilökunta, sitä kautta tulee paljon yritysyhteistyötä. Yritysyhteistyön jatkuva kehittäminen tapahtuu esim. työssäoppimisen seurannan kautta, opiskelijat hakeutuvat tuntemiensa/tuttaviensa yrityksiin joita kouluttaja ei mahdollisesti tunne entuudestaan. Työssäoppimiskäynneillä tulee yrityksen henkilöstö ja toimintatapa tutuksi, jolloin kouluttajan avustuksella samaan yritykseen avautuu mahdollisesti uusia työssäoppimispaikkoja.

Oman urakointitaustan kautta olen oppinut tuntemaan yrityksiä maarakentamisen aloilta ja oppilaiden työssäoppimispaikkoja tiedustelenkin juuri näistä yrityksistä. Haastavaa oppilaiden ohjaamisesta yrityksiin tekee sen, että saisimme määrätynlaisen opiskelijan juuri samanhenkiseen yritykseen. Muuten yhteistyö ei oikein toimi ja opiskelija voi joutua vaihtamaan toiseen paikkaan, huonoimmassa tapauksessa toista tilaisuutta ei opiskelijoille kyseiseen yritykseen enää saada.

Kouluttajalta vaaditaan ammattiosaamisen lisäksi liiketaloudellista osaamista ja asiakaspalveluhenkisyyttä sekä yhteistyötä muiden alan yrittäjien kanssa liittyen eri osaamisalueisiin, kalustoon ja maa-aineksien hankintaan. Maarakennusala on pienyritysvaltaista. Suomessa on yli 7 600 maarakennusalan yritystä, joista 75 prosenttia on yhden miehen yrityksiä. 80 prosentissa yrityksistä työskentelee alle neljä henkeä. Yli 50 henkeä työllistäviä yrityksiä on maassamme alle 50.( koneyrittäjien liitto ry)

Työn teettäjän ja varsinaisen työn tekijän välillä on usein pitkä ketju pää- ja aliurakoitsijoita. Samalla työmaalla työskentelee tavallisesti useita urakoitsijoita. Tämä ketju on se kohta jossa kouluttaja luo suhteita eri yritysten kanssa, helpoiten tämä tapahtuu työmaalla kun juttelemme keskenään omista toimintatavoista ja arvoista, toki suuryritykset ovat hyviä kumppaneita pitemmässä juoksussa, suurempi tarve työntekijöille, isojen yritysten rekrytointi ketju on aika joustamaton, heille juuri oikeanlaisen henkilön löytyminen on hankalaa.

Isoissa yrityksissä on hankeohjelmia opiskelijoiden hankkimista varten, ne ovat osoittautuneet hyviksi verkostoitumisväyliksi, silloin kun yrityksestä ei tunneta ketään entuudestaan.

Minulle varmaankin paras väylä on ollut tutustuminen koneiden maahantuojiin ja konemyyjiin. Maahantuojat tuntevat ja tietävät jokaisen yrityksen Suomessa ja sitä kautta olen oppinut tuntemaan erittäin laajan urakoitsija joukon, sieltä olen löytänyt suurimmalle joukolle opiskelijoistani työssä oppimispaikan. Kun totuudenmukaisesti kertoo opiskelijan valmiudet työelämään, sitä työnantajat arvostavat eniten.

Työpaikka ketju on laaja, aina kulkiessa on seurattava mitä kussakin yrityksessä tapahtuu ”verkostoitumisen mahdollisuus on aina läsnä”

Oppilaitosten välistä verkostoitumista pitäisi minusta vieläkin lisätä, vaikka maarakennusalan oppilaitokset ovat joka vuosi järjestäneet maarakennusalan kehittämispäivät johon osallistuu koko Suomen maarakennusalan opettajat.

Kehitysnäkymät

Viime vuosina maa- ja vesirakentaminen on kasvanut tasaisesti valtiovallan, kuntien sekä teollisuuden suurten infrastruktuurihankkeiden ansiosta. Pitkällä tähtäimellä maa- ja vesirakentamisen määrän arvioidaan pysyvän vakaana. Rakentaminen keskittyy Etelä-Suomeen ja varsinkin pääkaupunkiseudulle, jossa väestön ja työpaikkojen määrän odotetaan kasvavan seuraavien 10-20 vuoden aikana. Tulevaisuudessa korostuvat tietotekniikan hallinta, hyvä kielitaito ja palvelualttius. Tietotekniikkaa käytetään kaikissa rakennusalan tehtävissä. Jatkossa kaikki rakennusalan tieto voi olla ja liikkua eri osapuolten välillä sähköisenä. Alalla toimivien on tällöin osattava hyödyntää tehokkaasti tietotekniikkaa ja tiedonsiirtoa työssään. Muutoksen näkymät myös meidän verkostoitumiseen liittyen, yhteistyötä myös it- alan suuntaan Nykyiset ammattinimikkeet muuttuvat vähitellen. Erikoisammattimiehet eivät ole häviämässä, vaan samat työntekijät voivat työskennellä työmailla useammissa eri tehtävissä kuin aikaisemmin. He eivät ole enää yhden tehtävän varassa, mikä rakentamisen kehittyessä voi vähentyä tai täysin kadota. Tämä aiheuttaa haasteita myös kouluttajalle kun on laajennettava entuudestaan omaa osaamistaan ja tutustuttava itselle vieraisiin aloihin jotta saisi riittävän laajan verkoston ympärilleen.

Lähteet:

http://www.rakennusteollisuus.fi/infra/

http://www.koneyrittajat.fi/

Koulutuksen yhteistyöverkostot - Pertti Puhakainen

Tutkintosuoritusten arvioijilta vaaditaan, että

·       arvioijilla on kokonaiskäsitys koko näyttötutkintojärjestelmästä

·       arvioijat tuntevat tutkinnon perusteet

·       arvioijat tuntevat minkälaista osaamista tutkinnon suorittajalta edellytetään

·       arvioijat tuntevat arvioinnin kohteet ja kriteerit (=mitä arvioidaan, miten)

·       arvioijat tuntevat tutkinnon arviointiasteikon (hyväksytty/hylätty vai asteikolla 1-3)

·       arvioijat tietävät mitä tarkoittaa kolmikanta arvioinnissa ja miten lopullinen arviointipäätös tehdään

·       arvioijat tuntevat arvioinnin keskeiset periaatteet:

o   arvioidaanko pelkästään käytännön tekemistä vai sisältyykö ko. tutkinnon suoritukseen mahdollisesti myös jotain muuta arvioitavaa materiaalia / tuotosta

o   miten arvioidaan ja annetaan palautetta

Lähde:

http://www.nayttava.fi/Nayttotutkintojen_arviointiopas.pdf

Koska joillakin ammattialoilla toimii yrityksiä, jotka ovat kooltaan pieniä 1-5 hengen yrityksiä, ei heiltä useinkaan löydy riittäviä resursseja siihen, että kyseisessä yrityksessä olisi ammattitaitoisia arvioijia. Tästä syystä työelämässä tapahtuvien tutkintosuoritusten arvioijien verkosto on toiminnassamme tärkeää.

Meillä on rakennettu alakohtaisia arvioijien verkostoja, johon kuuluu sekä työnantaja- että työntekijäarvioijia. He toimivat tutkintosuoritusten arvioijina eri yrityksissä tapahtuvissa tutkintotilaisuuksissa. Tällaisia verkostoja olemme rakentaneet mm. taloushallinnon ammattitutkintoon, isännöinnin ammattitutkintoon sekä kiinteistönhoitajien perustutkintoon.

Kyseiset verkostot ovat käytännössä osoittautuneet erittäin toimivaksi. Arvioijat ovat oman alansa substanssiosaajia. Heillä on pitkä työkokemus kyseiseltä alalta sekä näkemys siitä, miten alan ammattityössä osaaminen tulee näkyväksi: millaisissa työtehtävissä ja miten suorittaen ammattitaito näkyy.

Heillä on kyseisen tutkinnon arvioijakoulutuksen sekä useiden tutkintotilaisuuksien arviointien kautta syntynyt kokonaisnäkemys näyttötutkintojärjestelmästä, vankka osaaminen tutkintorakenteesta, tutkinnon ammattitaitovaatimuksista sekä arviointikriteereistä (tietävät, minkä tasoista osaamista tutkinnon suorittajalta edellytetään).

Suorittaessaan arviointeja erilaisissa yrityksissä heille on syntynyt laajempi kuva kyseisestä alasta, jolloin osaamisen tasoa ei arvioida pelkästään kyseisen yrityksen määrittämien osaamistavoitteiden perusteella, vaan laajemmin, koko alaa koskien.

Tämän verkoston kautta olemme myös läheisessä tekemisessä työelämän kanssa. Paitsi tutkintosuorituksista usein keskustelemme heidän kansaan kyseisen alan valmistavasta koulutuksesta. Koska arvioijina on myös oman alansa johtotehtävissä toimiva henkilöitä (mm. varatoimitusjohtajia, aluejohtajia, yrittäjiä), voimme heidän kansaan peilata sitä, miten koulutus pystyy vastaamaan ajankohtaisiin haasteista, alalla tapahtuneisiin ja odotetavissa oleviin muutoksiin ja siitä, millaista osaamista heidän näkemystensä mukaan tarvitaan tulevaisuudessa.

Koulutuksen yhteistyöverkostot - Kristiina Muhonen

Ammatillinen opettaja työelämäkumppanuusjaksolla

Minulla on ollut ilo aloittaa työelämäkumppanuusjakso! Jakson mahdollistaa Opelix- osaava oppilaitos –hanke, jossa kehitetään verkoston toimijoiden opetustoimen henkilöstön ammatillista osaamista erilaisin menetelmin. Tavoitteena on kehittää osaavia oppilaitoksia, kartoittaa osaamistarpeita, jakaa hyviä käytänteitä ja tuoda uusia työkaluja osaamisen kehittämiseen ja seurantaan sekä kehittää henkilöstön osaamista tarvelähtöisesti ja monipuolisesti. Hanke on osa valtakunnallista OSAAVA –ohjelmaa (2010-2016). Hallinnoijana toimii Koulutuskuntayhtymä Tavastia, muu verkosto ovat Faktia, Forssan ammatti-instituutti, HAMI, Hyria, Kiipula, Vanajaveden opisto sekä Hattulan, Hämeenlinnan ja Janakkalan kunnat.

Opelix –osaava oppilaitos hankkeen toimijoilla on yhteinen verkkofoorumi:

http://opelix.wikispaces.com/home. Wikisivustolle kootaan hankkeeseen liittyvää tietoa, toimijoille yhteisiä täydennyskoulutuksia, ohjeita ja hyödyllisiä linkkejä. Hankkeella on myös Facebook –sivut: https://www.facebook.com/opelixosaavaoppilaitos/info. Suosittelen kaikkia opettajia tutustumaan näihin ideoita ja tietoa tuoviin sivustoihin!

Opelix verkoston opettaja voi hakea työelämäkumppanuusjaksolle kehittämään ja arvioimaan koulutuksen työelämävastaavuutta yhteistyössä yritysten kanssa. Hankkeen työelämäkumppanuusjakson tavoitteita ovat opettajan työelämäosaamisen vahvistaminen, työelämävastaavuuden arviointisuhteessa opetussuunnitelmaan sekä työpaikan ja oppilaitoksen kumppanuuden vahvistaminen. Ammatillisessa koulutuksessa jaksot kytkeytyvät opiskelijoiden työssäoppimisen ohjaukseen ja yleissivistävässä koulutuksessa oppilaiden TET-viikkoihin tai  lukioissa yrittäjyyskasvatuksen kumppanuuksiin. Työelämäkumppanuusjaksosta tarkempia tietoja ja lomakkeita löytyy sivustolta: http://opelix.wikispaces.com/Ty%C3%B6el%C3%A4m%C3%A4kumppanuusjaksot

Työelämäkumppanuusjaksoa haettaessa opettaja kartoittaa esimiehensä kanssa osaamistarpeensa ja sopii jakson ajankohdan ja kohteen. Kohteita voi olla yksi tai useampi. Jakson kesto on viisi työpäivää. Hoitotyön ja kuntouttavan hoitotyön opettajana valitsin kohteeksi erään vanhainkodin, jossa koulustamme on sekä nuorisoasteen että aikuiskoulutuksen opiskelijoita työharjoitteluissa. Seuraavaksi selvitin vanhainkodin esimieheltä mahdollisuuden jakson toteuttamiseen. Vanhainkodin johtaja suhtautui kyselyyni työelämäjaksosta erittäin positiivisesti. Hankkeen tavoitteet ja työpaikan edustajan toiveet tavoitteista olivat aivan samassa linjassa. Seuraavaksi laadin itsestäni ja jakson tavoitteista lyhyen esitteen työpaikalle. Pian koittikin jo ensimmäinen työpäiväni vanhainkodissa. Aamulla varhain puin hoitajan työasun päälleni ja laitoin nimikyltin rintapieleen ja toiveeni mukaisesti ryhdyin tekemään työtä osaston lähihoitajan kanssa. Työhön itse osallistumalla saa parhaan tuntuman ja käsityksen mitä lähihoitajan tulisi työssään osata, siis mitä kohti opettajana ohjata lähihoitajaopiskelijaa oppimaan. Kahvi- ja lounastauoilla kävimme osaston henkilökunnan kanssa vapaamuotoisia keskusteluita hankkeen tavoitteiden suuntaisesti ja kartoitin henkilökunnan toiveita ja ideoita. Päivä kului kuin siivillä. Päivä oli myös virkistävä, keskityin vain olemaan ja tekemään tässä ja nyt! Odotan innolla seuraavaa neljää päivää. Kannustan kaikkia opettajia työelämäjaksoille mahdollisuuksien mukaan. 

Koulutuksen yhteistyöverkostot - Katja Nurminen

Yhteistyöstä työssäoppimispaikkojen kanssa.

Omalla ammattialallani ammattitutkinnon perusteet ovat juuri uudistuneet ja niiden myötä viedään alallamme ensimmäisen kerran ”ihan oikeasti” tutkintotilaisuudet työelämälähtöisesti työpaikoille suoritettaviksi eikä tehdä enään simuloituja tutkintotilaisuuksia oppilaitoksessa.

Työssäoppimispaikat, joilla opiskelijat useimmiten osaamisensa osoittavat, ovat aika hyvin ottaneet opiskelijoita ”siipiensä suojaan” ohjattaviksi, mutta hiukan arveluttaa kuinka tulee käymään, kun yhteistyö alkaa tutkintotilaisuuksien merkeissä. Alamme tukintotoimikunta on nimittäin sitä mieltä, että samasta työpaikasta (yrityksestä) ei voi olla kahta arvioijaa samassa tutkintotilaisuudessa. Siis yrityksen työnantaja ja työntekijä eivät voi arvioida molemmat tutkintosuoritusta. Harmillista koska nyt joudutaan järjestämään toinen arvioija (varmasti useimmiten TT-arvioija) jostakin toisesta yrityksestä. Kustannuksetkin kasvavat eikä tämä järjestely tunnu lainkaan sujuvalta. Helpoimmin asia kävisi jos molemmat arvioijat olisivat samasta paikasta –siitä paikasta jossa tutkinnon suorittaja on työssä. Näinhän se ihan oikeastikin olisi, että TT-arvioija on työntekijä ja antaa arviotansa työkaverin näkökulmasta ja työnantaja omasta näkökulmastaan.

Tuntuu kummalliselta, että tutkintotoimikunnan kanta hankaloittaa näin yhteistyötä työelämän kanssa. Toisaalta jos etsitään jotakin positiivista, niin saattaa tuossa tilanteessa toki saada jotakin uutta ajatusta yritykseen kun mahdollisesti kilpailevasta yrityksestä tulee henkilö arvioimaan tutkintosuoritusta. Arvioija voi tietysti olla joltakin muultakin alalta aiheen osaava asiantuntija, mutta ”alan ulkopuolelta” tuleva arvioija pitää varmasti eri syvyydellä perehdyttää näyttötutkintoympäristöä koskeviin asioihinkin.

Lieneekö tutkintotoimikunnan kannan taustalla pelko siitä, että tutkinnon suorittaja ”pääsisi liian helpolla”. Mene ja tiedä. Missään siitä ei ole mustaa valkoisella, mutta näin luulisin. ”Taso tulee säilyttää” –ajatus?

Aika näyttää miten työelämä asiaan suhtautuu. Toivottavasti opiskelijoilla on tulevaisuudessakin hyviä työssäoppimispaikkoja jossa jaksetaan ohjata ja opettaa.

Koulutuksen yhteistyöverkostot - Pentti Sallinen

Koulutuksen yhteistyöverkostoihin lukeutuu tärkeäksi osa-alueeksi opinto-ohjaajat.  Nykyinen ryhmäni koostuu opintojen keskeyttäneistä ja ilman aikaisempia opintoja oleviin opiskelijoihin. NAO-ryhmä, jonka ryhmän ohjaajana toimin asettaa haasteita, koska jokaisen opiskelijan lähtötilanne opiskeluun on erilainen. Keskustelut opiskelijoiden ja opinto-ohjaajan kanssa selkeyttää lähtötilannetta. Hopsin laatiminen opiskelijakohtaisesti vaatii puuttuvien opintojen kartoittamista. Puuttuvat korttikoulutukset vaativat selvityksiä ko. opettajien kanssa että löydetään oikea ajankohta koulutuksen suorittamiseksi.

Opiskelijoiden työässäoppimis- paikkojen hankinta vaatii keskustelua eri työpaikkojen kanssa. Verkostoituminen eri toimijoiden kanssa lisää tietoa työelämän uusista käytänteistä.

Käynnit työsisäoppimispaikoilla lisäävät koulutuksen ja työelämän vuorovaikutusta sekä tuntemusta työelämän uusista käytänteistä.

Tutustuminen uusiin työpaikkaohjaajiin ja heidän kanssa keskustelut vahvistavat opettajan työskentelyä omassa työssään.

 Osana verkostoitumista on näyttöjen suorittaminen työpaikoilla. Tämä vahvistaa oppilaan ammattiosaamisen tunnetta.

Opettajien työelämään tutumisjaksoille suoritettiin kyselyitä ja vapaaeloisia olisi ollut noin kolmannes kokoukseen osallistujista.

Kyselyn tarkoitus oli kartoittaa kiinnostuneiden määrä koska tämä vaatii työaikajärjestelyjä.

Omasta mielestäni työelämäjaksot lisäisivät opettajien tietämystä siitä missä mennään työmarkkinoilla.

Oman ammattialan muuttuneet käytänteet päivittyisivät ajan tasalle ja kokemuksia voisi vaihtaa työpaikoilla.

Lähde: Helakorpi,S. Kulut verkostoituvat. Viitattu20.2.2013.http//personal.inet.fi/koti/seppoh/tekstit/kouluverkostot.doc

Pentti Sallinen

Koulutuksen yhteistyöverkostot - Tomi-Pekka Liias

Omassa työssäni koulutuksen yhteistyöverkostojen rooli korostuu. Työskentelen työelämäpalveluissa, eli käytännössä oma työni on työelämäyhteistyökumppaneiden etsintä, koulutusten markkinointi, suunnittelu ja toteutus.

Olen tullut oppilaitosmaailmaan käytännön päihdetyöstä eli olen toiminut päihdehuollon laitoksissa sosiaalityöntekijänä. Tätä kautta minulla on käytännön näkemys mitä työelämässä tapahtuu. Täytyy ymmärtää sitä opiskelijaryhmää, jolle suunnittelee koulutuksia. Täytyy olla yhteinen kieli ja tapa jolla lähestyä alan ammattilaisia. Jos oppilaitosmaailman edustaja tulee täysin vieraasta maailmasta, on vaikea löytää ymmärrystä siitä millaisia haasteita alan ammattilaiset kohtaavat.

Omat yhteistyöverkostoni löytyvät sekä kunnalliselta, että kolmannelta sektorilta. Asiakasryhmiäni ovat sairaanhoitopiirit, yksityiset päihdehuollon laitokset, A-klinikkasäätiö jne. Päätuotteita ovat olleet Kaksoisdiagnoosiverkostokoulutus ja Kognitiivisen psykoterapian perusteet päihdehoidossa. Kun löydämme tuotteistamme kiinnostuneen yhteistyökumppanin, lähdemme miettimään koulutusmuotoa, onko kyseessä oppisopimus- tai monimuotokoulutus. Tämän jälkeen lähdemme räätälöimään sisältöjä ja toteutustapaa. Kyseessä on hyvin konsultatiivinen työote. Tämän jälkeen toteutamme yhteistyössä kyseisen koulutuksen.

Tänä päivänä korostuu markkinointi ja yhteistyökumppaneiden löytyminen. Enää opiskelijat eivät saavu kampukselle vaan meidän on aktiivisesti lähettävä liikenteeseen markkinoimaan ja toteuttamaan koulutuksia yhteistyökumppaneiden luo. Toteutamme koulutuksia myös eri oppilaitoskumppanien kanssa. Toimimme yhteistyössä ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen kanssa.

Yhteistyöverkostot ovat sekä kansallisia että kansainvälisiä. Olemme olleet rakentamassa EU-rahoituksella asiantuntijavaihtoa italialaiseen päihdetyöhön. Esimerkiksi Grubbo Abele Torinossa on ollut yhteistyössä erilaisten yritysten ja firmojen kanssa rakentamassa erilaisia ehkäisevän päihdetyön malleja. Näissä on osallistettu paikallisia nuoria rakentamaan esimerkiksi erilaisia pelejä, kehittämään tuotteita ja infolehtiä. Grubbo Abele on kehittänyt myös älykännyköihin sopivan pelillisen ehkäisevän päihdetyön sovelluksen, jota olemme tuomassa yhteistyössä Järvenpään Sosiaalisairaalan kanssa myös Suomeen. Sovellukselle suoritetaan tietysti lokalisaatio. Jatkoprosessina on vielä meidän opiskelijoitamme tutustumaan yhdessä opettajien kanssa paikalliseen toimintaan ja samoin tuoda sieltä meillä vastavuoroisesti vieraita.

http://www.gruppoabele.org/flex/cm/pages/ServeBLOB.php/L/IT/IDPagina/1

Olemme lisäksi rakentaneet yhteistyötä konkreettisiin päihdetoimijoihin Italiassa. La Speziassa toimiva katolisen kirkon ylläpitämä kommuuni päihdeongelmaisille asiakkaille voi toimia harjoittelupaikkana opiskelijoille. On monia asioita, jotka tehdään eri tavalla Italiassa kuin Suomessa ja näin ollen on hyvä käydä tähän liittyvää vuorovaikutusta.

http://www.consorziocometa.org  

Koulutuksen yhteistyöverkostot - Matti Keinonen

Ammatillisen opettajan tärkeimmät yhteistyökumppanit ovat työpaikat, joista opiskelijat tulevat. Heidän työympäristönsä, työkulttuurinsa tunteminen auttaa opettajaa näkemään mitä ja miten tulee opettaa/ ohjata ja samalla päivittää omaa osaamistaan/ opetusmateriaaliaan. Hyvin onnistuneesta oppilaitoksen ja työpaikan yhteistyöstä on tutkitusti vain hyötyä, eteenkin silloin, kun vuoropuhelu toimii. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että top- käynneille on aivan liian vähän aikaa. Jokainen meistä ammattiopettajista haluaisi nähdä oman opetuksensa tuloksen oikeassa työtilanteessa. Miten oppilas osaa integroida teoriat ja koulussa opitut käytännöt oikeissa työelämän tilanteissa? Opettaja voisi olla työelämässä se, joka tarkastelee prosesseja ulkopuolisena tarkkailijana, saaden uusia ideoita työhönsä ja löytää oikeita kehityskohteita. Kehityskohteet voisivat olla juuri niitä, jolla opettaja saisi uusia katsontakantoja työpaikoille ja opiskelijalle mieleen painuvan onnistumisen elämyksen.

Ekspansiivinen oppiminen

Tavanomaiset oppimisteoriat eivät selitä oppimista, jossa luodaan uusia käytäntöjä ja organisaatio-ratkaisuja. Ekspansiivisessa oppimisessa opitaan sellaista, mitä ei vielä ole. Ekspansiivinen oppiminen on matka yhteisen lähikehityksen vyöhykkeen halki. Ekspansiivinen oppiminen käynnistyy yksilöiden poikkeavilla teoilla ja arkisilla innovaatioilla - ja laajenee niistä yhteisölliseksi liikkeeksi (Engeström Y. 2008).

Tätä ei voi saavuttaa ellei todellakin mene sinne työpaikoille ja oikeisiin työtilanteisiin. Tällöin työpaikkojen ja oppilaitosten yhteistyö tulisi olla säännöllistä ja ns. totuttu tapa, jotta opettaja pääsee oikeasti prosesseihin ja käytäntöihin kiinni. Voisi puhua yhteiskehittelystä, jossa opettaja liikkuu koko ajan yli rajojen, löytäen uutta ja kehitettävää, solmii erilaisia kumppanuuksia ja yhteistyöverkostoja. Tällainen toiminta loisi pitkäjännitteisiä yhteistyökumppaneita, joka kehittyisivät koko ajan itsestään ja loisivat uusia koulutuksen tarpeita. Opettajan oma asiantuntijuus vain kasvaisi erilaisten työpaikkojen myötä ja se tieto mitä hän sillä osaamisella jakaa on merkittävää ja todenmukaista.

Opettajalla tulee olla myös koulun sisällä raja-aidattomia lähestymisiä mille tahansa opetusalalle, joista hän voisi saada lisää tietoa erilaisista toimintatavoista ja opetusmenetelmistä. Opettajien pätkätyösuhteet ja jatkuva tehostaminen eivät koskaan voi tuottaa pitkäjänteistä yhteistyötä!

Koulutuksen yhteistyöverkostot, käytännön esimerkki - Kimmo Lindgren

Kerron esimerkinomaisesti omakohtaisesta kokemuksesta sisäisen yhteistyöverkoston toimivuudesta. Opiskelijalla oli monimuotoisia vaikeuksia opiskeluissa ja ylipäätään kouluun tulemisessa ollenkaan. Erityisopettaja keskusteli kanssani opiskelijan vaikeuksista hänen läsnäollessan (yli 18v.), ja sovimme hänen aloittavan opiskelut pääsääntöisesti opetuksessani Rakentavienalojen pienryhmässä. Kuraattori ja terveydenhoitaja osallistuivat myöskin palaveriimme sekä hänen ryhmänohjaajansa. 

Palaverin jälkeen opiskelija ja minä jatkoimme kahden keskustelua, jossa käytiin läpi mitkä asiat olivat suurimpana esteenä opiskelijan mielestä opintojen etenemiseksi. Keskusteltuamme aikansa hän kertoi mielestään suurimmaksi syyksi sen, ettei tunne oloaan suuressa ryhmässä ”hyväksi/mukavaksi”. Kerroin, ettei hänen tarvitse olla isoissa ryhmissä jatkossa eikä paikoissa joissa on paljon väkeä.  

Opiskelijan kanssa yhdessä katsottiin missä vaiheessa opiskelut opintoviikollisesti olivat. Suunniteltiin mistä lähdettäisiin liikkeelle opintojen loppuun saattamiseksi. Attoaineet olivat hyvällä mallilla. Puutteita/suorittamattomia opintoja ei ollut montaakaan opintoviikkoa kolmannen vuoden opiskelija kun oli kysymyksessä. Se oli hyvä, jolloin saatoimme keskittyä pääsääntöisesti ammattiaineisiin. Teimme suunnitelman opintojen loppuun saattamisasta kirjallisesti paperille, jota hän myöskin sanoi toteuttavansa, ja toteutti.

Koulutuksen yhteistyöverkot - Hannele Sarén

Tällä jaksolla tuli erilainen työpaikkani ehkä eniten esille. Kun pohdin omia yhteistyöverkostoja Finnair Flight Academyn näkökulmasta, minulle tuli mieleen muut lentoyhtiöt, viranomaiset ja laitevalmistajat. Sisäisistä verkostoista lähinnä meiltä koulutusta tilaavat osastot eli Finnairin operatiivinen sekä HR osastot.

Kun lähdimme työstämään meille kuuluvia kysymyksiä, huomasin, että muiden yhteistyöverkot olivat  oppijoita tukevia tahoja. Tässä vaiheessa viimeistään ymmärsin kuinka erilaisten oppijoiden kanssa olemme tekemisissä. Varsinkin nuorisoa opettavat opettajat joutuvat turvautumaan paljon oppilaitosten tukitoimiin useiden oppijoiden haasteellisten tilanteiden kanssa. Oli hienoa kuulla, kuinka paljon tukitoimia on oppilaitosten yhteistyöverkoissa.  Kuitenkin pohdin, osaako opettaja käyttää kaikkia tukitoimia hyväkseen, vai onko usein tunne, että on oppijoiden kanssa yksin.

Näen tulevaisuuden yhteistyöverkostossa yhä enenevässä määrin erilaiset rahoittajat ja sponsorit. Heidän osuutensa koulutusten järjestelyissä tulee olemaan huomattava. Tällä hetkellä valtion rahoitus kattaa kaksi kolmasosaa yliopistojen perusrahoituksesta. Näen tulevaisuuden oppilaitosten kohdalla kilpailevana. Oppijat tulevat yhä tietoisemmaksi opetuksen laadusta sekä mielekkyydestä. Laatuun voidaan vaikuttaa monella tavalla, mutta rahalla on iso merkitys laadun säilyttämisessä tai nostamisessa. Yhteistyöverkostot tulevat jatkossa varmasti laajentumaan yritysten suuntaan ja koulutusta kehitetään ehkä enemmänkin yritysten tarpeiden mukaisesti.

Lähde:

http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2012/04/yliopistojen_rahoitus.html?lang=fi