Ekspansiivinen oppiminen - Matti Keinonen

Ammatillisen opettajan tärkeimmät yhteistyökumppanit ovat työpaikat, joista opiskelijat tulevat. Heidän työympäristönsä ja työkulttuurinsa tunteminen auttaa opettajaa näkemään mitä ja miten tulee opettaa/ ohjata ja samalla päivittää omaa osaamistaan/ opetusmateriaaliaan.

Hyvin onnistuneesta oppilaitoksen ja työpaikan yhteistyöstä on tutkitusti vain hyötyä, eteenkin silloin, kun vuoropuhelu toimii. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että top-käynneille on aivan liian vähän aikaa. Jokainen meistä ammattiopettajista haluaisi nähdä oman opetuksensa tuloksen oikeassa työtilanteessa. Miten oppilas osaa integroida teoriat ja koulussa opitut käytännöt oikeissa työelämän tilanteissa? Opettaja voisi olla työelämässä se, joka tarkastelee prosesseja ulkopuolisena tarkkailijana, saaden uusia ideoita työhönsä ja löytää oikeita kehityskohteita. Kehityskohteet voisivat olla juuri niitä, jolla opettaja saisi uusia katsontakantoja työpaikoille ja opiskelijalle mieleen painuvan onnistumisen elämyksen.

Ekspansiivinen oppiminen

Tavanomaiset oppimisteoriat eivät selitä oppimista, jossa luodaan uusia käytäntöjä ja organisaatio-ratkaisuja. Ekspansiivisessa oppimisessa opitaan sellaista, mitä ei vielä ole. Ekspansiivinen oppiminen on matka yhteisen lähikehityksen vyöhykkeen halki. Ekspansiivinen oppiminen käynnistyy yksilöiden poikkeavilla teoilla ja arkisilla innovaatioilla - ja laajenee niistä yhteisölliseksi liikkeeksi (Engeström Y. 2008).

Tätä ei voi saavuttaa ellei todellakin mene sinne työpaikoille ja oikeisiin työtilanteisiin. Tällöin työpaikkojen ja oppilaitosten yhteistyö tulisi olla säännöllistä ja ns. totuttu tapa, jotta opettaja pääsee oikeasti prosesseihin ja käytäntöihin kiinni. Voisi puhua yhteiskehittelystä, jossa opettaja liikkuu koko ajan yli rajojen, löytäen uutta ja kehitettävää, solmii erilaisia kumppanuuksia ja yhteistyöverkostoja. Tällainen toiminta loisi pitkäjännitteisiä yhteistyökumppaneita, joka kehittyisivät koko ajan itsestään ja loisivat uusia koulutuksen tarpeita. Opettajan oma asiantuntijuus vain kasvaisi erilaisten työpaikkojen myötä ja se tieto mitä hän sillä osaamisella jakaa on merkittävää ja todenmukaista.

Opettajalla tulee olla myös koulun sisällä raja-aidattomia lähestymisiä mille tahansa opetusalalle, joista hän voisi saada lisää tietoa erilaisista toimintatavoista ja opetusmenetelmistä. Opettajien pätkätyösuhteet ja jatkuva tehostaminen eivät koskaan voi tuottaa pitkäjänteistä yhteistyötä!

Matti Keinonen

Toisen asteen koulutuksen uudistuminen - Marko Heinonen

Eräs uudistus saattaa tehdä ammatillisen opettajan työstä monellakin tapaa haastavaa. Opetusverkostomme on menossa isoon remonttiin kaikessa hiljaisuudessa, eikä sen seurauksia ole opettajain tai opiskelijan näkökulmasta kovinkaan tarkasti arvioitu. Tuntuisi olevan niin, että uudistus on tehty ainoastaan eurot mielessä. Kyse on yli sadasta ammatillisen koulutuksen järjestäjästä, 374 lukiosta, 78 kansanopistosta, 187 kansalaisopistosta, 20 kesäyliopista sekä 10 opintokeskuksesta. (Marjatta Puustinen Opettajalehti 9.9.2014.)

Tämä tarkoittaa, että kaikkien toisen asteen opetusta järjestävien on mietittävä yhteistyöverkostoja aivan uusin silmin. Tämä saattaa olla myös mahdollisuus luoda uusia opiskelijaoille hyödyllisiä yhteyksiä eri opetusta tarjoavien tahojen välillä. Stadin ammattiopisto tarjoaa jo nyt 15 000 opiskelijalle ammatillisia opintoja. Stadin ammattiopistossa voi opiskella perustutkinnon hyvinvointialalla, palvelu- ja viestintäalalla, tekniikan ja asennuksen sekä tekniikan ja logistiikan alalla.

Sen lisäksi Stadin avoin ammattiopisto järjestää kursseja eri ammattialoille yhdessä aikuislukion kanssa. Tämä on tarkoitettu kaikille 16–29 vuotiaille helsinkiläisille, jotka eivät ole löytäneet omaa alaa. Avoin ammattiopisto onkin yksi tärkeimmistä yhteisverkoista ammattiopistollamme, kun on kyse opiskelijoiden syrjäytymisen tai nopeamman valmistumisen huomioon ottaminen.

Tulevaisuudessa työnantajien mahdollisuus lisätä opettamisen mahdollisuuksia yhdessä ammattiopistojen kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Monilla mikroalan yrityksillä se vielä on ollut taloudellisten seikkojen takia mahdotonta, mutta uskon, että koulutuksen järjestäjien on tulevaisuudessa pakko keksiä kuinka yhteistyötä opetuksessa voitaisiin kehittää yhdessä alalla toimivien yritysten kanssa.

Lähteet: ( Marja Puustinen. Opettaja 35. pääkirjoitus 9.9.2014)

http://www.studentum.fi/institute/stadin-ammattiopisto-19066

http://www.hel.fi/hki/ammatillinen/fi/Avoin+ammattiopisto

Marko Heinonen

Koulutuksen yhteistyöverkostot - kysymykset ja vastaukset

Tästä linkistä löytyy PM14 Espoon ryhmän kysymykset 

ja PM13 Ospe-ryhmän vastaukset.

KOULUTUKSEN YHTEISTYÖVERKOSTOT, KOKEMUKSIA - Ari Hotti

Oppilaitoksellemme TTS:lle esitettiin Vaihtoehtoisen luokkaopetuksen (VALU) hankkeen oordinointi ja toteutus keväällä 2013. Tämän hankkeen tarkoituksena oli kokeilla ja hakea vaihtoehtoja ammattiaineiden ja käytännön harjoitteiden yhdistämiseen. Lähtökohtana oli yhteistyö mmatillisten oppilaitosten kanssa. Projektiin pyydettiin Koulutuskeskus Salpaus ja Ammattiopisto euda ja Työtehoseura. Salpauksesta osallistui 7 eri alojen opettajaa, samoin Keudasta vastaava määrä, TTS:stä osallistui 3 opettajaa. Pienempi määrä johtui TTS:n huomattavasti pienemmästä piskelijamäärästä verrattuna Salpaukseen ja Keudaan. 

Projektin tavoitteena oli löytää vaihtoehtoisia opetusmalleja ammattiaineiden opetukseen, äytännössä miten integroidaan luokkaopetus ja käytännön opetus, esim. miten vieraan kielen (ruotsi, englanti) voitaisiin siirtää osaksi käytännön harjoitteita. 

Yhteistyön toteutus tehtiin yhteisessä palaverissa, missä sovittiin ja jaettiin eri osa-alueet mitä eri oppilaitokset lähtevät toteuttamaan. Matkan varrella pidettiin säännöllisesti palavereita, tilaisuuksissa kerrottiin omien kokeilujen tuloksista ja kokemuksista. Yhteenveto pidettiin keväällä 2014, jolloin käytiin läpi tapahtumat ja kokemukset projektin onnistumisesta.

Havaintoja ja kokemuksia yhteistyöstä

Omien kokemusten perusteella, yhteistyö eri oppilaitosten ja opettajien välillä on varsin edelmällistä. Opettajan arjessa myös toisten kokemukset ovat hyödynnettävissä omassa opetustyössä. Erityisesti jäin kaipaamaan enemmän henkilökohtaisia kontakteja, yhteydenottoja toisilta opettajilta esim. tämän projektin aikana. Hyvä yhteistyö rakentuu myös henkilötasolla, ei pelkästään verkko, sähköposti, materiaali vaihdon tasolla. Näillä keinoilla  luodaan hyvä yhteistyö eri tahojen välillä. 

Yhteistyöprojektit erityisesti edellyttää vahvaa kommunikointia osapuolten välillä. Pitäisikö viestinnän hallintaa kehittää oppilaitoksissa. Eri projektien jälkeen olisi hyvä miettiä ja tutkia, oliko uusilla ajatuksilla ja kehittämishankkeilla minkälaisia tuloksia? Miten saatiin viestitettyä, jatkuuko kehittäminen, muutettiinko toimintatapoja jne.  

Työelämään tutustuminen osana verkostumista

”Opettajien työelämäjaksot ovat keino ammatillisen koulutuksen työelämä lähtöisyyden kehittämiseen Työelämäjaksot ovat myös osa ammatillisen koulutuksen opettajien osaamisen kehittämistä ja koulutuksen järjestäjän henkilöstön kehittämistä.” 

Näin todetaan OPH:n tavoitteissa. Kuinka moni on hyödyntänyt tämän mahdollisuuden vieraassa oppilaitoksessa? Olettaisin aika harvan. Nähdäkseni on varmastikin parhaimpia mahdollisuuksia luoda toimivia ja rakentavia yhteistyöverkostoja opettajan ja oppilaitosten välillä. Oman ammattialan käytännöt eivät kovinkaan paljon muutu, toki on sellaisia aloja missä kehitys ja käytännöt muuttuvat uomattavaa vauhtia. Itse aion jossain vaiheessa toteuttaa tällaisen kokeilun, esim. toteuttamalla aihtona jonkin oppilaitoksen kouluttajan välillä. Tavoitteena on jokaisen kouluttajan osastoltani kierrättäminen”. Katsotaan miten asia etenee.

Ari Hotti

Hyvä linkki TET-jaksoon