Koulutuksen yhteistyöverkostot - Taina Kunttu

Työssäoppiminen yrityksen näkökulmasta

Yrityksessä tulee päättää, kuinka laajasti työssäoppimisesta tiedotetaan ja keiden kaikkien olisi hyvä tuntea työssäoppimisen periaatteita tarkemmin. Yritysjohdon tehtävänä on huolehtia siitä, että henkilöstö on tietoinen opiskelijan työssäoppimiseen liittyvistä

tehtävistä ja sopimuksista. Työssäoppimisen onnistumisen edellytys on, että henkilöstö suhtautuu myönteisesti työssäoppijaan ja ymmärtää työssäoppimisen tärkeänä osana opiskelijan ammatillista kehittymistä.

Työpaikalla on hyvä olla nimettynä yhteyshenkilö, jonka vastuulla on suunnitella yhteistyössä oppilaitosten kanssa työssäoppimisen aikatauluja ja toimia työ paikkaohjaajien tukena. Työpaikkaohjaaja toimii yhteyshenkilönä opiskelijalle ja osallistuu työssäoppimisjakson työtehtävien suunnitteluun yhteistyössä oppilaitosyhteistyöstä vastaavan henkilön ja opettajan kanssa. Työpaikkaohjaaja tuntee oman työnsä ja työyhteisönsä käytäntöjen lisäksi:

• työssäoppimisen periaatteet ja vastuut 
• opiskelijan työssäoppimisjakson tavoitteet  
• opiskelijan odotukset 
• oppilaitoksen opetussuunnitelman työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen osalta.

Työpaikkaohjaajan ja ohjaavan opettajan hyvä yhteistyö ennen työssäoppimisjaksoa ja sen aikana varmistaa onnistuneen työssäoppimisjakson kaikille osapuolille.

Ennakkoon kannattaa myös sopia siitä miten ja millaisissa asioissa työssäoppimisjakson aikana otetaan yhteyttä ohjaavaan opettajaan. Oppilaitokset järjestävät työpaikkaohjaajille koulutusta, jonka aikana on mahdollisuus tutustua tutkinnon opetussuunnitelmaan,

oppilaitoksen käytäntöihin ja opettajiin.

Koko työyhteisön asenne vaikuttaa siihen miten opiskelija pääsee mukaan työyhteisöön. Työpaikkaohjaajan tehtävänä on varmistaa, että opiskelijan työssäoppimisjakson

tavoitteet ovat ainakin lähimpien työtovereiden tiedossa. Työyhteisön tuella on suuri merkitys opiskelijan oppimisessa.

Työpaikkaohjaajan tehtävät

1. Työpaikkaohjaaja toimii yhdyshenkilönä

työpaikan, opiskelijan ja oppilaitoksen välillä.

2. Työpaikkaohjaaja osallistuu työssäoppimisjakson

työtehtävien suunnitteluun.

3. Työpaikkaohjaaja perehdyttää opiskelijan

yritykseen, työympäristöön ja työtehtäviin.

4. Työpaikkaohjaaja luo opiskelijalle hyvän ja

turvallisen oppimisympäristön yhteistyössä

yrityksen muun henkilöstön kanssa.

5. Työpaikkaohjaaja ohjaa opiskelijaa ja antaa

palautetta opiskelijalle hänen kehittymisestään.

6. Työpaikkaohjaaja osallistuu ammattiosaamisen

näytön suunnitteluun, ohjaukseen ja arviointiin

yhdessä opettajan kanssa

Yrityksen edustajien aktiivinen osallistuminen oppilaitosyhteistyöhön antaa mahdollisuuden vaikuttaa opetussuunnitelmaan ja työssäoppimisjaksojen käytäntöihin.

Osaamisen arvosanat

Opiskelija saa arvosanan tutkintotodistukseen jokaisesta tutkinnon osasta. Lisäksi arvosanoja käytetään näyttötodistuksissa. Ammatillisissa perustutkinnoissa on käytössä 3-portainen arvosana-asteikko:

· Tyydyttävä  (T1)

· Hyvä           (H2)

· Kiitettävä    (K3)

Tyydyttävä T1 vastaa yleisesti noviisin tasoa, eli tutkinnon suorittanut pystyy avustettavasti tekemään ko. ammattityötehtäviä. Hänellä on siis se perusosaaminen, että hän voi turvallisesti tehdä työtehtäviä työpaikalla. Kiitettävä K3 taas tarkoittaa, että tutkinnon suorittanut on jo toimii kuin ammattilainen ja kykenee itsenäiseen ja oma-aloitteiseen työhön.

Ammatti- ja erikoisammattitutkinnoissa osaaminen arvioidaan hyväksytyksi tai hylätyksi.

Tutkinnon perusteissa on esitetty arviointikriteerit tutkinnon osittain, eli mitä tietyn arvosanan saadakseen on osattava.

Omalla työpaikallani aikuisopistossa on juuri kehitetty työryhmässä yhteisiä käytänteitä työssäoppimisen toteutumiseen osaamisen arviointeihin ja ohjaamiseen eri työpaikoille sekä kouluttajille ja opiskelijoille yhtenäiset lomakkeet ja toimintatavat. Laaditut ohjeet ja lomakkeet löytyvät Moodle-verkkoalustalta omalta kurssilta. Olen tutustunut laadittuihin lomakkeisiin ym. materiaaliin Moodlessa ja todennut tämän olevan erittäin hyvä ja tervetullut uudistus. Toivottavasti saamme kaikki kouluttajat ja opiskelijat sekä työelämän edustajat perehdytettyä näihin uudistuksiin ja uudet yhteiset pelisäännöt vaivattomasti käyttöön.

Isännöinnin ja kiinteistöhoitopalveluiden opiskelijat pitävät kirjallisesti työssäoppimispäiväkirjaa työssäoppimisen aikana. Päiväkirjaan kirjataan suoritetut työtehtävät harjoittelujakson aikana ja pohditaan mitä uutta on oppinut ja mitä kehittäisi. Työssäoppimispäiväkirjat käydään läpi yhdessä opiskelijoiden palatessa kouluun.

Työssäoppimispaikoilla olemme esim. kiinteistöpalveluiden perustutkinnoissa tehneet paljon yhteistyötä tutkintotilaisuuksien järjestämisen ja arviointien suhteen. Tutkintotilaisuudet järjestetään työpaikoilla aidoissa työtehtävissä ja näitä olemme työelämän kanssa kehittäneet vuosittain miettien yhdessä eri työtehtävien toteutusta ja arviointia tutkinnon perusteissa olevien ammattitaitovaatimusten mukaiseksi.

Lähteet:

Verkostoitumalla työssäoppimiseen laatua

ja vaikuttavuutta (VETOLAVA 3) -projekti

www.tat.fi /tyossaoppiminen

Luksian moodlen TOP ohjeistus

Koulutuksen yhteistyö verkostot - Jukka Korpela

Oman alan verkostoyhteistyö

Maa- ja vesirakentamisella luodaan edellytykset yhteiskunnan toiminnalle ja elinkeinoelämälle rakentamalla ja ylläpitämällä maamme infrastruktuuria, johon kuuluvat mm. kulkuyhteydet, vesihuolto-, energia- ja tietoliikenneverkostot sekä erilaiset ympäristö- ja maarakenteet. (infra.ry). Näiden toimijoiden kanssa meidän pitää luoda yhteistyö verkostot jotta saisimme kaikille toimijoille riittävästi työntekijöitä.

Myös toimiminen eri ammattijärjestöjen kanssa yhteistyössä lisää mahdollisuuksia laajentaa yhteistyöverkostoja TTS:llä maarakennusalalle on otettu töihin mahdollisimman laaja- alainen henkilökunta, sitä kautta tulee paljon yritysyhteistyötä. Yritysyhteistyön jatkuva kehittäminen tapahtuu esim. työssäoppimisen seurannan kautta, opiskelijat hakeutuvat tuntemiensa/tuttaviensa yrityksiin joita kouluttaja ei mahdollisesti tunne entuudestaan. Työssäoppimiskäynneillä tulee yrityksen henkilöstö ja toimintatapa tutuksi, jolloin kouluttajan avustuksella samaan yritykseen avautuu mahdollisesti uusia työssäoppimispaikkoja.

Oman urakointitaustan kautta olen oppinut tuntemaan yrityksiä maarakentamisen aloilta ja oppilaiden työssäoppimispaikkoja tiedustelenkin juuri näistä yrityksistä. Haastavaa oppilaiden ohjaamisesta yrityksiin tekee sen, että saisimme määrätynlaisen opiskelijan juuri samanhenkiseen yritykseen. Muuten yhteistyö ei oikein toimi ja opiskelija voi joutua vaihtamaan toiseen paikkaan, huonoimmassa tapauksessa toista tilaisuutta ei opiskelijoille kyseiseen yritykseen enää saada.

Kouluttajalta vaaditaan ammattiosaamisen lisäksi liiketaloudellista osaamista ja asiakaspalveluhenkisyyttä sekä yhteistyötä muiden alan yrittäjien kanssa liittyen eri osaamisalueisiin, kalustoon ja maa-aineksien hankintaan. Maarakennusala on pienyritysvaltaista. Suomessa on yli 7 600 maarakennusalan yritystä, joista 75 prosenttia on yhden miehen yrityksiä. 80 prosentissa yrityksistä työskentelee alle neljä henkeä. Yli 50 henkeä työllistäviä yrityksiä on maassamme alle 50.( koneyrittäjien liitto ry)

Työn teettäjän ja varsinaisen työn tekijän välillä on usein pitkä ketju pää- ja aliurakoitsijoita. Samalla työmaalla työskentelee tavallisesti useita urakoitsijoita. Tämä ketju on se kohta jossa kouluttaja luo suhteita eri yritysten kanssa, helpoiten tämä tapahtuu työmaalla kun juttelemme keskenään omista toimintatavoista ja arvoista, toki suuryritykset ovat hyviä kumppaneita pitemmässä juoksussa, suurempi tarve työntekijöille, isojen yritysten rekrytointi ketju on aika joustamaton, heille juuri oikeanlaisen henkilön löytyminen on hankalaa.

Isoissa yrityksissä on hankeohjelmia opiskelijoiden hankkimista varten, ne ovat osoittautuneet hyviksi verkostoitumisväyliksi, silloin kun yrityksestä ei tunneta ketään entuudestaan.

Minulle varmaankin paras väylä on ollut tutustuminen koneiden maahantuojiin ja konemyyjiin. Maahantuojat tuntevat ja tietävät jokaisen yrityksen Suomessa ja sitä kautta olen oppinut tuntemaan erittäin laajan urakoitsija joukon, sieltä olen löytänyt suurimmalle joukolle opiskelijoistani työssä oppimispaikan. Kun totuudenmukaisesti kertoo opiskelijan valmiudet työelämään, sitä työnantajat arvostavat eniten.

Työpaikka ketju on laaja, aina kulkiessa on seurattava mitä kussakin yrityksessä tapahtuu ”verkostoitumisen mahdollisuus on aina läsnä”

Oppilaitosten välistä verkostoitumista pitäisi minusta vieläkin lisätä, vaikka maarakennusalan oppilaitokset ovat joka vuosi järjestäneet maarakennusalan kehittämispäivät johon osallistuu koko Suomen maarakennusalan opettajat.

Kehitysnäkymät

Viime vuosina maa- ja vesirakentaminen on kasvanut tasaisesti valtiovallan, kuntien sekä teollisuuden suurten infrastruktuurihankkeiden ansiosta. Pitkällä tähtäimellä maa- ja vesirakentamisen määrän arvioidaan pysyvän vakaana. Rakentaminen keskittyy Etelä-Suomeen ja varsinkin pääkaupunkiseudulle, jossa väestön ja työpaikkojen määrän odotetaan kasvavan seuraavien 10-20 vuoden aikana. Tulevaisuudessa korostuvat tietotekniikan hallinta, hyvä kielitaito ja palvelualttius. Tietotekniikkaa käytetään kaikissa rakennusalan tehtävissä. Jatkossa kaikki rakennusalan tieto voi olla ja liikkua eri osapuolten välillä sähköisenä. Alalla toimivien on tällöin osattava hyödyntää tehokkaasti tietotekniikkaa ja tiedonsiirtoa työssään. Muutoksen näkymät myös meidän verkostoitumiseen liittyen, yhteistyötä myös it- alan suuntaan Nykyiset ammattinimikkeet muuttuvat vähitellen. Erikoisammattimiehet eivät ole häviämässä, vaan samat työntekijät voivat työskennellä työmailla useammissa eri tehtävissä kuin aikaisemmin. He eivät ole enää yhden tehtävän varassa, mikä rakentamisen kehittyessä voi vähentyä tai täysin kadota. Tämä aiheuttaa haasteita myös kouluttajalle kun on laajennettava entuudestaan omaa osaamistaan ja tutustuttava itselle vieraisiin aloihin jotta saisi riittävän laajan verkoston ympärilleen.

Lähteet:

http://www.rakennusteollisuus.fi/infra/

http://www.koneyrittajat.fi/

Koulutuksen yhteistyöverkostot - Pertti Puhakainen

Tutkintosuoritusten arvioijilta vaaditaan, että

·       arvioijilla on kokonaiskäsitys koko näyttötutkintojärjestelmästä

·       arvioijat tuntevat tutkinnon perusteet

·       arvioijat tuntevat minkälaista osaamista tutkinnon suorittajalta edellytetään

·       arvioijat tuntevat arvioinnin kohteet ja kriteerit (=mitä arvioidaan, miten)

·       arvioijat tuntevat tutkinnon arviointiasteikon (hyväksytty/hylätty vai asteikolla 1-3)

·       arvioijat tietävät mitä tarkoittaa kolmikanta arvioinnissa ja miten lopullinen arviointipäätös tehdään

·       arvioijat tuntevat arvioinnin keskeiset periaatteet:

o   arvioidaanko pelkästään käytännön tekemistä vai sisältyykö ko. tutkinnon suoritukseen mahdollisesti myös jotain muuta arvioitavaa materiaalia / tuotosta

o   miten arvioidaan ja annetaan palautetta

Lähde:

http://www.nayttava.fi/Nayttotutkintojen_arviointiopas.pdf

Koska joillakin ammattialoilla toimii yrityksiä, jotka ovat kooltaan pieniä 1-5 hengen yrityksiä, ei heiltä useinkaan löydy riittäviä resursseja siihen, että kyseisessä yrityksessä olisi ammattitaitoisia arvioijia. Tästä syystä työelämässä tapahtuvien tutkintosuoritusten arvioijien verkosto on toiminnassamme tärkeää.

Meillä on rakennettu alakohtaisia arvioijien verkostoja, johon kuuluu sekä työnantaja- että työntekijäarvioijia. He toimivat tutkintosuoritusten arvioijina eri yrityksissä tapahtuvissa tutkintotilaisuuksissa. Tällaisia verkostoja olemme rakentaneet mm. taloushallinnon ammattitutkintoon, isännöinnin ammattitutkintoon sekä kiinteistönhoitajien perustutkintoon.

Kyseiset verkostot ovat käytännössä osoittautuneet erittäin toimivaksi. Arvioijat ovat oman alansa substanssiosaajia. Heillä on pitkä työkokemus kyseiseltä alalta sekä näkemys siitä, miten alan ammattityössä osaaminen tulee näkyväksi: millaisissa työtehtävissä ja miten suorittaen ammattitaito näkyy.

Heillä on kyseisen tutkinnon arvioijakoulutuksen sekä useiden tutkintotilaisuuksien arviointien kautta syntynyt kokonaisnäkemys näyttötutkintojärjestelmästä, vankka osaaminen tutkintorakenteesta, tutkinnon ammattitaitovaatimuksista sekä arviointikriteereistä (tietävät, minkä tasoista osaamista tutkinnon suorittajalta edellytetään).

Suorittaessaan arviointeja erilaisissa yrityksissä heille on syntynyt laajempi kuva kyseisestä alasta, jolloin osaamisen tasoa ei arvioida pelkästään kyseisen yrityksen määrittämien osaamistavoitteiden perusteella, vaan laajemmin, koko alaa koskien.

Tämän verkoston kautta olemme myös läheisessä tekemisessä työelämän kanssa. Paitsi tutkintosuorituksista usein keskustelemme heidän kansaan kyseisen alan valmistavasta koulutuksesta. Koska arvioijina on myös oman alansa johtotehtävissä toimiva henkilöitä (mm. varatoimitusjohtajia, aluejohtajia, yrittäjiä), voimme heidän kansaan peilata sitä, miten koulutus pystyy vastaamaan ajankohtaisiin haasteista, alalla tapahtuneisiin ja odotetavissa oleviin muutoksiin ja siitä, millaista osaamista heidän näkemystensä mukaan tarvitaan tulevaisuudessa.

Koulutuksen yhteistyöverkostot - Kristiina Muhonen

Ammatillinen opettaja työelämäkumppanuusjaksolla

Minulla on ollut ilo aloittaa työelämäkumppanuusjakso! Jakson mahdollistaa Opelix- osaava oppilaitos –hanke, jossa kehitetään verkoston toimijoiden opetustoimen henkilöstön ammatillista osaamista erilaisin menetelmin. Tavoitteena on kehittää osaavia oppilaitoksia, kartoittaa osaamistarpeita, jakaa hyviä käytänteitä ja tuoda uusia työkaluja osaamisen kehittämiseen ja seurantaan sekä kehittää henkilöstön osaamista tarvelähtöisesti ja monipuolisesti. Hanke on osa valtakunnallista OSAAVA –ohjelmaa (2010-2016). Hallinnoijana toimii Koulutuskuntayhtymä Tavastia, muu verkosto ovat Faktia, Forssan ammatti-instituutti, HAMI, Hyria, Kiipula, Vanajaveden opisto sekä Hattulan, Hämeenlinnan ja Janakkalan kunnat.

Opelix –osaava oppilaitos hankkeen toimijoilla on yhteinen verkkofoorumi:

http://opelix.wikispaces.com/home. Wikisivustolle kootaan hankkeeseen liittyvää tietoa, toimijoille yhteisiä täydennyskoulutuksia, ohjeita ja hyödyllisiä linkkejä. Hankkeella on myös Facebook –sivut: https://www.facebook.com/opelixosaavaoppilaitos/info. Suosittelen kaikkia opettajia tutustumaan näihin ideoita ja tietoa tuoviin sivustoihin!

Opelix verkoston opettaja voi hakea työelämäkumppanuusjaksolle kehittämään ja arvioimaan koulutuksen työelämävastaavuutta yhteistyössä yritysten kanssa. Hankkeen työelämäkumppanuusjakson tavoitteita ovat opettajan työelämäosaamisen vahvistaminen, työelämävastaavuuden arviointisuhteessa opetussuunnitelmaan sekä työpaikan ja oppilaitoksen kumppanuuden vahvistaminen. Ammatillisessa koulutuksessa jaksot kytkeytyvät opiskelijoiden työssäoppimisen ohjaukseen ja yleissivistävässä koulutuksessa oppilaiden TET-viikkoihin tai  lukioissa yrittäjyyskasvatuksen kumppanuuksiin. Työelämäkumppanuusjaksosta tarkempia tietoja ja lomakkeita löytyy sivustolta: http://opelix.wikispaces.com/Ty%C3%B6el%C3%A4m%C3%A4kumppanuusjaksot

Työelämäkumppanuusjaksoa haettaessa opettaja kartoittaa esimiehensä kanssa osaamistarpeensa ja sopii jakson ajankohdan ja kohteen. Kohteita voi olla yksi tai useampi. Jakson kesto on viisi työpäivää. Hoitotyön ja kuntouttavan hoitotyön opettajana valitsin kohteeksi erään vanhainkodin, jossa koulustamme on sekä nuorisoasteen että aikuiskoulutuksen opiskelijoita työharjoitteluissa. Seuraavaksi selvitin vanhainkodin esimieheltä mahdollisuuden jakson toteuttamiseen. Vanhainkodin johtaja suhtautui kyselyyni työelämäjaksosta erittäin positiivisesti. Hankkeen tavoitteet ja työpaikan edustajan toiveet tavoitteista olivat aivan samassa linjassa. Seuraavaksi laadin itsestäni ja jakson tavoitteista lyhyen esitteen työpaikalle. Pian koittikin jo ensimmäinen työpäiväni vanhainkodissa. Aamulla varhain puin hoitajan työasun päälleni ja laitoin nimikyltin rintapieleen ja toiveeni mukaisesti ryhdyin tekemään työtä osaston lähihoitajan kanssa. Työhön itse osallistumalla saa parhaan tuntuman ja käsityksen mitä lähihoitajan tulisi työssään osata, siis mitä kohti opettajana ohjata lähihoitajaopiskelijaa oppimaan. Kahvi- ja lounastauoilla kävimme osaston henkilökunnan kanssa vapaamuotoisia keskusteluita hankkeen tavoitteiden suuntaisesti ja kartoitin henkilökunnan toiveita ja ideoita. Päivä kului kuin siivillä. Päivä oli myös virkistävä, keskityin vain olemaan ja tekemään tässä ja nyt! Odotan innolla seuraavaa neljää päivää. Kannustan kaikkia opettajia työelämäjaksoille mahdollisuuksien mukaan. 

Koulutuksen yhteistyöverkostot - Katja Nurminen

Yhteistyöstä työssäoppimispaikkojen kanssa.

Omalla ammattialallani ammattitutkinnon perusteet ovat juuri uudistuneet ja niiden myötä viedään alallamme ensimmäisen kerran ”ihan oikeasti” tutkintotilaisuudet työelämälähtöisesti työpaikoille suoritettaviksi eikä tehdä enään simuloituja tutkintotilaisuuksia oppilaitoksessa.

Työssäoppimispaikat, joilla opiskelijat useimmiten osaamisensa osoittavat, ovat aika hyvin ottaneet opiskelijoita ”siipiensä suojaan” ohjattaviksi, mutta hiukan arveluttaa kuinka tulee käymään, kun yhteistyö alkaa tutkintotilaisuuksien merkeissä. Alamme tukintotoimikunta on nimittäin sitä mieltä, että samasta työpaikasta (yrityksestä) ei voi olla kahta arvioijaa samassa tutkintotilaisuudessa. Siis yrityksen työnantaja ja työntekijä eivät voi arvioida molemmat tutkintosuoritusta. Harmillista koska nyt joudutaan järjestämään toinen arvioija (varmasti useimmiten TT-arvioija) jostakin toisesta yrityksestä. Kustannuksetkin kasvavat eikä tämä järjestely tunnu lainkaan sujuvalta. Helpoimmin asia kävisi jos molemmat arvioijat olisivat samasta paikasta –siitä paikasta jossa tutkinnon suorittaja on työssä. Näinhän se ihan oikeastikin olisi, että TT-arvioija on työntekijä ja antaa arviotansa työkaverin näkökulmasta ja työnantaja omasta näkökulmastaan.

Tuntuu kummalliselta, että tutkintotoimikunnan kanta hankaloittaa näin yhteistyötä työelämän kanssa. Toisaalta jos etsitään jotakin positiivista, niin saattaa tuossa tilanteessa toki saada jotakin uutta ajatusta yritykseen kun mahdollisesti kilpailevasta yrityksestä tulee henkilö arvioimaan tutkintosuoritusta. Arvioija voi tietysti olla joltakin muultakin alalta aiheen osaava asiantuntija, mutta ”alan ulkopuolelta” tuleva arvioija pitää varmasti eri syvyydellä perehdyttää näyttötutkintoympäristöä koskeviin asioihinkin.

Lieneekö tutkintotoimikunnan kannan taustalla pelko siitä, että tutkinnon suorittaja ”pääsisi liian helpolla”. Mene ja tiedä. Missään siitä ei ole mustaa valkoisella, mutta näin luulisin. ”Taso tulee säilyttää” –ajatus?

Aika näyttää miten työelämä asiaan suhtautuu. Toivottavasti opiskelijoilla on tulevaisuudessakin hyviä työssäoppimispaikkoja jossa jaksetaan ohjata ja opettaa.

Koulutuksen yhteistyöverkostot - Pentti Sallinen

Koulutuksen yhteistyöverkostoihin lukeutuu tärkeäksi osa-alueeksi opinto-ohjaajat.  Nykyinen ryhmäni koostuu opintojen keskeyttäneistä ja ilman aikaisempia opintoja oleviin opiskelijoihin. NAO-ryhmä, jonka ryhmän ohjaajana toimin asettaa haasteita, koska jokaisen opiskelijan lähtötilanne opiskeluun on erilainen. Keskustelut opiskelijoiden ja opinto-ohjaajan kanssa selkeyttää lähtötilannetta. Hopsin laatiminen opiskelijakohtaisesti vaatii puuttuvien opintojen kartoittamista. Puuttuvat korttikoulutukset vaativat selvityksiä ko. opettajien kanssa että löydetään oikea ajankohta koulutuksen suorittamiseksi.

Opiskelijoiden työässäoppimis- paikkojen hankinta vaatii keskustelua eri työpaikkojen kanssa. Verkostoituminen eri toimijoiden kanssa lisää tietoa työelämän uusista käytänteistä.

Käynnit työsisäoppimispaikoilla lisäävät koulutuksen ja työelämän vuorovaikutusta sekä tuntemusta työelämän uusista käytänteistä.

Tutustuminen uusiin työpaikkaohjaajiin ja heidän kanssa keskustelut vahvistavat opettajan työskentelyä omassa työssään.

 Osana verkostoitumista on näyttöjen suorittaminen työpaikoilla. Tämä vahvistaa oppilaan ammattiosaamisen tunnetta.

Opettajien työelämään tutumisjaksoille suoritettiin kyselyitä ja vapaaeloisia olisi ollut noin kolmannes kokoukseen osallistujista.

Kyselyn tarkoitus oli kartoittaa kiinnostuneiden määrä koska tämä vaatii työaikajärjestelyjä.

Omasta mielestäni työelämäjaksot lisäisivät opettajien tietämystä siitä missä mennään työmarkkinoilla.

Oman ammattialan muuttuneet käytänteet päivittyisivät ajan tasalle ja kokemuksia voisi vaihtaa työpaikoilla.

Lähde: Helakorpi,S. Kulut verkostoituvat. Viitattu20.2.2013.http//personal.inet.fi/koti/seppoh/tekstit/kouluverkostot.doc

Pentti Sallinen

Koulutuksen yhteistyöverkostot - Tomi-Pekka Liias

Omassa työssäni koulutuksen yhteistyöverkostojen rooli korostuu. Työskentelen työelämäpalveluissa, eli käytännössä oma työni on työelämäyhteistyökumppaneiden etsintä, koulutusten markkinointi, suunnittelu ja toteutus.

Olen tullut oppilaitosmaailmaan käytännön päihdetyöstä eli olen toiminut päihdehuollon laitoksissa sosiaalityöntekijänä. Tätä kautta minulla on käytännön näkemys mitä työelämässä tapahtuu. Täytyy ymmärtää sitä opiskelijaryhmää, jolle suunnittelee koulutuksia. Täytyy olla yhteinen kieli ja tapa jolla lähestyä alan ammattilaisia. Jos oppilaitosmaailman edustaja tulee täysin vieraasta maailmasta, on vaikea löytää ymmärrystä siitä millaisia haasteita alan ammattilaiset kohtaavat.

Omat yhteistyöverkostoni löytyvät sekä kunnalliselta, että kolmannelta sektorilta. Asiakasryhmiäni ovat sairaanhoitopiirit, yksityiset päihdehuollon laitokset, A-klinikkasäätiö jne. Päätuotteita ovat olleet Kaksoisdiagnoosiverkostokoulutus ja Kognitiivisen psykoterapian perusteet päihdehoidossa. Kun löydämme tuotteistamme kiinnostuneen yhteistyökumppanin, lähdemme miettimään koulutusmuotoa, onko kyseessä oppisopimus- tai monimuotokoulutus. Tämän jälkeen lähdemme räätälöimään sisältöjä ja toteutustapaa. Kyseessä on hyvin konsultatiivinen työote. Tämän jälkeen toteutamme yhteistyössä kyseisen koulutuksen.

Tänä päivänä korostuu markkinointi ja yhteistyökumppaneiden löytyminen. Enää opiskelijat eivät saavu kampukselle vaan meidän on aktiivisesti lähettävä liikenteeseen markkinoimaan ja toteuttamaan koulutuksia yhteistyökumppaneiden luo. Toteutamme koulutuksia myös eri oppilaitoskumppanien kanssa. Toimimme yhteistyössä ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen kanssa.

Yhteistyöverkostot ovat sekä kansallisia että kansainvälisiä. Olemme olleet rakentamassa EU-rahoituksella asiantuntijavaihtoa italialaiseen päihdetyöhön. Esimerkiksi Grubbo Abele Torinossa on ollut yhteistyössä erilaisten yritysten ja firmojen kanssa rakentamassa erilaisia ehkäisevän päihdetyön malleja. Näissä on osallistettu paikallisia nuoria rakentamaan esimerkiksi erilaisia pelejä, kehittämään tuotteita ja infolehtiä. Grubbo Abele on kehittänyt myös älykännyköihin sopivan pelillisen ehkäisevän päihdetyön sovelluksen, jota olemme tuomassa yhteistyössä Järvenpään Sosiaalisairaalan kanssa myös Suomeen. Sovellukselle suoritetaan tietysti lokalisaatio. Jatkoprosessina on vielä meidän opiskelijoitamme tutustumaan yhdessä opettajien kanssa paikalliseen toimintaan ja samoin tuoda sieltä meillä vastavuoroisesti vieraita.

http://www.gruppoabele.org/flex/cm/pages/ServeBLOB.php/L/IT/IDPagina/1

Olemme lisäksi rakentaneet yhteistyötä konkreettisiin päihdetoimijoihin Italiassa. La Speziassa toimiva katolisen kirkon ylläpitämä kommuuni päihdeongelmaisille asiakkaille voi toimia harjoittelupaikkana opiskelijoille. On monia asioita, jotka tehdään eri tavalla Italiassa kuin Suomessa ja näin ollen on hyvä käydä tähän liittyvää vuorovaikutusta.

http://www.consorziocometa.org  

Koulutuksen yhteistyöverkostot - Matti Keinonen

Ammatillisen opettajan tärkeimmät yhteistyökumppanit ovat työpaikat, joista opiskelijat tulevat. Heidän työympäristönsä, työkulttuurinsa tunteminen auttaa opettajaa näkemään mitä ja miten tulee opettaa/ ohjata ja samalla päivittää omaa osaamistaan/ opetusmateriaaliaan. Hyvin onnistuneesta oppilaitoksen ja työpaikan yhteistyöstä on tutkitusti vain hyötyä, eteenkin silloin, kun vuoropuhelu toimii. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että top- käynneille on aivan liian vähän aikaa. Jokainen meistä ammattiopettajista haluaisi nähdä oman opetuksensa tuloksen oikeassa työtilanteessa. Miten oppilas osaa integroida teoriat ja koulussa opitut käytännöt oikeissa työelämän tilanteissa? Opettaja voisi olla työelämässä se, joka tarkastelee prosesseja ulkopuolisena tarkkailijana, saaden uusia ideoita työhönsä ja löytää oikeita kehityskohteita. Kehityskohteet voisivat olla juuri niitä, jolla opettaja saisi uusia katsontakantoja työpaikoille ja opiskelijalle mieleen painuvan onnistumisen elämyksen.

Ekspansiivinen oppiminen

Tavanomaiset oppimisteoriat eivät selitä oppimista, jossa luodaan uusia käytäntöjä ja organisaatio-ratkaisuja. Ekspansiivisessa oppimisessa opitaan sellaista, mitä ei vielä ole. Ekspansiivinen oppiminen on matka yhteisen lähikehityksen vyöhykkeen halki. Ekspansiivinen oppiminen käynnistyy yksilöiden poikkeavilla teoilla ja arkisilla innovaatioilla - ja laajenee niistä yhteisölliseksi liikkeeksi (Engeström Y. 2008).

Tätä ei voi saavuttaa ellei todellakin mene sinne työpaikoille ja oikeisiin työtilanteisiin. Tällöin työpaikkojen ja oppilaitosten yhteistyö tulisi olla säännöllistä ja ns. totuttu tapa, jotta opettaja pääsee oikeasti prosesseihin ja käytäntöihin kiinni. Voisi puhua yhteiskehittelystä, jossa opettaja liikkuu koko ajan yli rajojen, löytäen uutta ja kehitettävää, solmii erilaisia kumppanuuksia ja yhteistyöverkostoja. Tällainen toiminta loisi pitkäjännitteisiä yhteistyökumppaneita, joka kehittyisivät koko ajan itsestään ja loisivat uusia koulutuksen tarpeita. Opettajan oma asiantuntijuus vain kasvaisi erilaisten työpaikkojen myötä ja se tieto mitä hän sillä osaamisella jakaa on merkittävää ja todenmukaista.

Opettajalla tulee olla myös koulun sisällä raja-aidattomia lähestymisiä mille tahansa opetusalalle, joista hän voisi saada lisää tietoa erilaisista toimintatavoista ja opetusmenetelmistä. Opettajien pätkätyösuhteet ja jatkuva tehostaminen eivät koskaan voi tuottaa pitkäjänteistä yhteistyötä!

Koulutuksen yhteistyöverkostot, käytännön esimerkki - Kimmo Lindgren

Kerron esimerkinomaisesti omakohtaisesta kokemuksesta sisäisen yhteistyöverkoston toimivuudesta. Opiskelijalla oli monimuotoisia vaikeuksia opiskeluissa ja ylipäätään kouluun tulemisessa ollenkaan. Erityisopettaja keskusteli kanssani opiskelijan vaikeuksista hänen läsnäollessan (yli 18v.), ja sovimme hänen aloittavan opiskelut pääsääntöisesti opetuksessani Rakentavienalojen pienryhmässä. Kuraattori ja terveydenhoitaja osallistuivat myöskin palaveriimme sekä hänen ryhmänohjaajansa. 

Palaverin jälkeen opiskelija ja minä jatkoimme kahden keskustelua, jossa käytiin läpi mitkä asiat olivat suurimpana esteenä opiskelijan mielestä opintojen etenemiseksi. Keskusteltuamme aikansa hän kertoi mielestään suurimmaksi syyksi sen, ettei tunne oloaan suuressa ryhmässä ”hyväksi/mukavaksi”. Kerroin, ettei hänen tarvitse olla isoissa ryhmissä jatkossa eikä paikoissa joissa on paljon väkeä.  

Opiskelijan kanssa yhdessä katsottiin missä vaiheessa opiskelut opintoviikollisesti olivat. Suunniteltiin mistä lähdettäisiin liikkeelle opintojen loppuun saattamiseksi. Attoaineet olivat hyvällä mallilla. Puutteita/suorittamattomia opintoja ei ollut montaakaan opintoviikkoa kolmannen vuoden opiskelija kun oli kysymyksessä. Se oli hyvä, jolloin saatoimme keskittyä pääsääntöisesti ammattiaineisiin. Teimme suunnitelman opintojen loppuun saattamisasta kirjallisesti paperille, jota hän myöskin sanoi toteuttavansa, ja toteutti.

Koulutuksen yhteistyöverkot - Hannele Sarén

Tällä jaksolla tuli erilainen työpaikkani ehkä eniten esille. Kun pohdin omia yhteistyöverkostoja Finnair Flight Academyn näkökulmasta, minulle tuli mieleen muut lentoyhtiöt, viranomaiset ja laitevalmistajat. Sisäisistä verkostoista lähinnä meiltä koulutusta tilaavat osastot eli Finnairin operatiivinen sekä HR osastot.

Kun lähdimme työstämään meille kuuluvia kysymyksiä, huomasin, että muiden yhteistyöverkot olivat  oppijoita tukevia tahoja. Tässä vaiheessa viimeistään ymmärsin kuinka erilaisten oppijoiden kanssa olemme tekemisissä. Varsinkin nuorisoa opettavat opettajat joutuvat turvautumaan paljon oppilaitosten tukitoimiin useiden oppijoiden haasteellisten tilanteiden kanssa. Oli hienoa kuulla, kuinka paljon tukitoimia on oppilaitosten yhteistyöverkoissa.  Kuitenkin pohdin, osaako opettaja käyttää kaikkia tukitoimia hyväkseen, vai onko usein tunne, että on oppijoiden kanssa yksin.

Näen tulevaisuuden yhteistyöverkostossa yhä enenevässä määrin erilaiset rahoittajat ja sponsorit. Heidän osuutensa koulutusten järjestelyissä tulee olemaan huomattava. Tällä hetkellä valtion rahoitus kattaa kaksi kolmasosaa yliopistojen perusrahoituksesta. Näen tulevaisuuden oppilaitosten kohdalla kilpailevana. Oppijat tulevat yhä tietoisemmaksi opetuksen laadusta sekä mielekkyydestä. Laatuun voidaan vaikuttaa monella tavalla, mutta rahalla on iso merkitys laadun säilyttämisessä tai nostamisessa. Yhteistyöverkostot tulevat jatkossa varmasti laajentumaan yritysten suuntaan ja koulutusta kehitetään ehkä enemmänkin yritysten tarpeiden mukaisesti.

Lähde:

http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2012/04/yliopistojen_rahoitus.html?lang=fi

Ekspansiivinen oppiminen - Matti Keinonen

Ammatillisen opettajan tärkeimmät yhteistyökumppanit ovat työpaikat, joista opiskelijat tulevat. Heidän työympäristönsä ja työkulttuurinsa tunteminen auttaa opettajaa näkemään mitä ja miten tulee opettaa/ ohjata ja samalla päivittää omaa osaamistaan/ opetusmateriaaliaan.

Hyvin onnistuneesta oppilaitoksen ja työpaikan yhteistyöstä on tutkitusti vain hyötyä, eteenkin silloin, kun vuoropuhelu toimii. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että top-käynneille on aivan liian vähän aikaa. Jokainen meistä ammattiopettajista haluaisi nähdä oman opetuksensa tuloksen oikeassa työtilanteessa. Miten oppilas osaa integroida teoriat ja koulussa opitut käytännöt oikeissa työelämän tilanteissa? Opettaja voisi olla työelämässä se, joka tarkastelee prosesseja ulkopuolisena tarkkailijana, saaden uusia ideoita työhönsä ja löytää oikeita kehityskohteita. Kehityskohteet voisivat olla juuri niitä, jolla opettaja saisi uusia katsontakantoja työpaikoille ja opiskelijalle mieleen painuvan onnistumisen elämyksen.

Ekspansiivinen oppiminen

Tavanomaiset oppimisteoriat eivät selitä oppimista, jossa luodaan uusia käytäntöjä ja organisaatio-ratkaisuja. Ekspansiivisessa oppimisessa opitaan sellaista, mitä ei vielä ole. Ekspansiivinen oppiminen on matka yhteisen lähikehityksen vyöhykkeen halki. Ekspansiivinen oppiminen käynnistyy yksilöiden poikkeavilla teoilla ja arkisilla innovaatioilla - ja laajenee niistä yhteisölliseksi liikkeeksi (Engeström Y. 2008).

Tätä ei voi saavuttaa ellei todellakin mene sinne työpaikoille ja oikeisiin työtilanteisiin. Tällöin työpaikkojen ja oppilaitosten yhteistyö tulisi olla säännöllistä ja ns. totuttu tapa, jotta opettaja pääsee oikeasti prosesseihin ja käytäntöihin kiinni. Voisi puhua yhteiskehittelystä, jossa opettaja liikkuu koko ajan yli rajojen, löytäen uutta ja kehitettävää, solmii erilaisia kumppanuuksia ja yhteistyöverkostoja. Tällainen toiminta loisi pitkäjännitteisiä yhteistyökumppaneita, joka kehittyisivät koko ajan itsestään ja loisivat uusia koulutuksen tarpeita. Opettajan oma asiantuntijuus vain kasvaisi erilaisten työpaikkojen myötä ja se tieto mitä hän sillä osaamisella jakaa on merkittävää ja todenmukaista.

Opettajalla tulee olla myös koulun sisällä raja-aidattomia lähestymisiä mille tahansa opetusalalle, joista hän voisi saada lisää tietoa erilaisista toimintatavoista ja opetusmenetelmistä. Opettajien pätkätyösuhteet ja jatkuva tehostaminen eivät koskaan voi tuottaa pitkäjänteistä yhteistyötä!

Matti Keinonen

Toisen asteen koulutuksen uudistuminen - Marko Heinonen

Eräs uudistus saattaa tehdä ammatillisen opettajan työstä monellakin tapaa haastavaa. Opetusverkostomme on menossa isoon remonttiin kaikessa hiljaisuudessa, eikä sen seurauksia ole opettajain tai opiskelijan näkökulmasta kovinkaan tarkasti arvioitu. Tuntuisi olevan niin, että uudistus on tehty ainoastaan eurot mielessä. Kyse on yli sadasta ammatillisen koulutuksen järjestäjästä, 374 lukiosta, 78 kansanopistosta, 187 kansalaisopistosta, 20 kesäyliopista sekä 10 opintokeskuksesta. (Marjatta Puustinen Opettajalehti 9.9.2014.)

Tämä tarkoittaa, että kaikkien toisen asteen opetusta järjestävien on mietittävä yhteistyöverkostoja aivan uusin silmin. Tämä saattaa olla myös mahdollisuus luoda uusia opiskelijaoille hyödyllisiä yhteyksiä eri opetusta tarjoavien tahojen välillä. Stadin ammattiopisto tarjoaa jo nyt 15 000 opiskelijalle ammatillisia opintoja. Stadin ammattiopistossa voi opiskella perustutkinnon hyvinvointialalla, palvelu- ja viestintäalalla, tekniikan ja asennuksen sekä tekniikan ja logistiikan alalla.

Sen lisäksi Stadin avoin ammattiopisto järjestää kursseja eri ammattialoille yhdessä aikuislukion kanssa. Tämä on tarkoitettu kaikille 16–29 vuotiaille helsinkiläisille, jotka eivät ole löytäneet omaa alaa. Avoin ammattiopisto onkin yksi tärkeimmistä yhteisverkoista ammattiopistollamme, kun on kyse opiskelijoiden syrjäytymisen tai nopeamman valmistumisen huomioon ottaminen.

Tulevaisuudessa työnantajien mahdollisuus lisätä opettamisen mahdollisuuksia yhdessä ammattiopistojen kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Monilla mikroalan yrityksillä se vielä on ollut taloudellisten seikkojen takia mahdotonta, mutta uskon, että koulutuksen järjestäjien on tulevaisuudessa pakko keksiä kuinka yhteistyötä opetuksessa voitaisiin kehittää yhdessä alalla toimivien yritysten kanssa.

Lähteet: ( Marja Puustinen. Opettaja 35. pääkirjoitus 9.9.2014)

http://www.studentum.fi/institute/stadin-ammattiopisto-19066

http://www.hel.fi/hki/ammatillinen/fi/Avoin+ammattiopisto

Marko Heinonen

Koulutuksen yhteistyöverkostot - kysymykset ja vastaukset

Tästä linkistä löytyy PM14 Espoon ryhmän kysymykset 

ja PM13 Ospe-ryhmän vastaukset.

KOULUTUKSEN YHTEISTYÖVERKOSTOT, KOKEMUKSIA - Ari Hotti

Oppilaitoksellemme TTS:lle esitettiin Vaihtoehtoisen luokkaopetuksen (VALU) hankkeen oordinointi ja toteutus keväällä 2013. Tämän hankkeen tarkoituksena oli kokeilla ja hakea vaihtoehtoja ammattiaineiden ja käytännön harjoitteiden yhdistämiseen. Lähtökohtana oli yhteistyö mmatillisten oppilaitosten kanssa. Projektiin pyydettiin Koulutuskeskus Salpaus ja Ammattiopisto euda ja Työtehoseura. Salpauksesta osallistui 7 eri alojen opettajaa, samoin Keudasta vastaava määrä, TTS:stä osallistui 3 opettajaa. Pienempi määrä johtui TTS:n huomattavasti pienemmästä piskelijamäärästä verrattuna Salpaukseen ja Keudaan. 

Projektin tavoitteena oli löytää vaihtoehtoisia opetusmalleja ammattiaineiden opetukseen, äytännössä miten integroidaan luokkaopetus ja käytännön opetus, esim. miten vieraan kielen (ruotsi, englanti) voitaisiin siirtää osaksi käytännön harjoitteita. 

Yhteistyön toteutus tehtiin yhteisessä palaverissa, missä sovittiin ja jaettiin eri osa-alueet mitä eri oppilaitokset lähtevät toteuttamaan. Matkan varrella pidettiin säännöllisesti palavereita, tilaisuuksissa kerrottiin omien kokeilujen tuloksista ja kokemuksista. Yhteenveto pidettiin keväällä 2014, jolloin käytiin läpi tapahtumat ja kokemukset projektin onnistumisesta.

Havaintoja ja kokemuksia yhteistyöstä

Omien kokemusten perusteella, yhteistyö eri oppilaitosten ja opettajien välillä on varsin edelmällistä. Opettajan arjessa myös toisten kokemukset ovat hyödynnettävissä omassa opetustyössä. Erityisesti jäin kaipaamaan enemmän henkilökohtaisia kontakteja, yhteydenottoja toisilta opettajilta esim. tämän projektin aikana. Hyvä yhteistyö rakentuu myös henkilötasolla, ei pelkästään verkko, sähköposti, materiaali vaihdon tasolla. Näillä keinoilla  luodaan hyvä yhteistyö eri tahojen välillä. 

Yhteistyöprojektit erityisesti edellyttää vahvaa kommunikointia osapuolten välillä. Pitäisikö viestinnän hallintaa kehittää oppilaitoksissa. Eri projektien jälkeen olisi hyvä miettiä ja tutkia, oliko uusilla ajatuksilla ja kehittämishankkeilla minkälaisia tuloksia? Miten saatiin viestitettyä, jatkuuko kehittäminen, muutettiinko toimintatapoja jne.  

Työelämään tutustuminen osana verkostumista

”Opettajien työelämäjaksot ovat keino ammatillisen koulutuksen työelämä lähtöisyyden kehittämiseen Työelämäjaksot ovat myös osa ammatillisen koulutuksen opettajien osaamisen kehittämistä ja koulutuksen järjestäjän henkilöstön kehittämistä.” 

Näin todetaan OPH:n tavoitteissa. Kuinka moni on hyödyntänyt tämän mahdollisuuden vieraassa oppilaitoksessa? Olettaisin aika harvan. Nähdäkseni on varmastikin parhaimpia mahdollisuuksia luoda toimivia ja rakentavia yhteistyöverkostoja opettajan ja oppilaitosten välillä. Oman ammattialan käytännöt eivät kovinkaan paljon muutu, toki on sellaisia aloja missä kehitys ja käytännöt muuttuvat uomattavaa vauhtia. Itse aion jossain vaiheessa toteuttaa tällaisen kokeilun, esim. toteuttamalla aihtona jonkin oppilaitoksen kouluttajan välillä. Tavoitteena on jokaisen kouluttajan osastoltani kierrättäminen”. Katsotaan miten asia etenee.

Ari Hotti

Hyvä linkki TET-jaksoon

Oppilashuoltolaki - Alina Mäkimartti

Uusi oppilashuoltolaki on aiheuttanut väärinkäsityksiä ja hämmennyksiä siinä määrin että haastattelin vielä kahta opiskelijahuollon ammattilaista aiheesta. Tietolähteeni kuraattorit Milla-Miia Luosujärvi ja Johanna järviluoma tiivistivät seuraavasti:

Tarkoituksena on ennen kaikkea siirtyä ongelmakeskeisestä toiminnasta ennltaehkäisevään. Ryhmäyttäminen ja kaikki ryhmäyttämiseen liittyvä toiminta on tärkeää opintojen alkuvaiheessa mutta myös opiskelun edetessä. Tämä on ongelmatilanteiden synnyn ennaltaehkäisyä. Käytännössä ryhmäytyminen on hoidettu siten että oppilashuollon henkilöstö jalkautuu kunnolla opiskelijoiden keskuuteen. Ovat järjestäneen mm. ryhmäytymistunnin josta ohjaajalla ei ollut mahdollisuutta livahtaa "asioille" vaan ohjaaja on osana ryhmää. Opiskelijat tulevat helpommin juttelemaan jalkautumisen ansiosta, ihan muuten vain, eivät vasta ongelmien kasauduttua. Suuri muutos ilmapiirissä näkyy koulun käytävillä siinäkin että opiskelijat moikkaavat kurattoreita etunimellä, ennen opot ja kuraattorit olivat opoja ja kraattoreita. Ryhmäyttämisen ja yhteisöllisyyden parantamisen on lähdettävä työyhteisöstä. Opettajathan he esimerkkinä ovat opiskelijoille yhteisöllsiyydestä ja antavat esimerkin työympäristöstä jossa on hyvä olla.

Entisen oppilashuoltoryhmän sijasta tarpeen vaatiessa kootaan yhteisöllinen asiantuntijaryhmä. Ryhmä koostuu niiden tahojen edustajista joille asia kuuluu ja joiden kanssa opiskelija haluaa asiaansa ratkaisua etsiä. Opiskelijan oma osallisuus aina kun häntä koskevista asioista keskustellaan on etusijalla. Hän on itse aina läsnä ja tietää mitä hänen asialleen kuuluu ja ketkä asiasta tietävät ja ovat mukana tukitoimissa.

Opiskelija voi kieltäytyä tarjotusta avusta. Laki velvoittaa puuttumaan nuoren ongelmiin mutta mikäli hän kieltäytyy yhteistyöstä alaikäisen opiskelijan asiaan puututaan muita reittejä. Laki ei tarkoita etteikö opiskeluun liittyvistä asioista kuten HOJKS saisi puhua niiden opettajien kesken jotka opetusta ko opiskelijalle antavat. Tai ettei tietoa saisi siirtää nivelvaiheessa.

Kärkiasiat:

- Koululainsäädäntö ja oppilashuoltoklaki ovat eri asioita.

- Huoli kun herää se pitää jakaa. Siinä ei tee virhettä koskaan.

- Oppilashuolto ei ole rangaistus eikä rangaistuskeino. Se on erityistä tukea sitä tarvitseville.

- Opiskelija itse on oman asiansa asiantuntija, Hänen asioistaan ei puhuta ilman että hän itse on läsnä, opiskelija itse tietää kuka tietää ja mitä.

- Yhteisöllisyys joka lähtee opettajien työyhteisöstä ja huoltajat mukaan!

Koulutuksen yhteistyöverkostot - Annika Lönnqvist

Opintojakson tavoitteet liittyvät toimimiseen erilaisissa kansallisissa ja kansainvälisissä ammatillisen koulutuksen yhteistyöverkostoissa. Työelämänkehittäminen on myös osa tavoitetta. Työssä tarvitaan nykyisin enemmän luovuutta, oppimiskykyä ja toimintakulttuuria, jossa otetaan riskejä ja hyväksytään epäonnistumisia. Tietomäärä lisääntyy, mutta tietoisuus ja tiedostaminen vähentyvät.

Oppilaitosten työ on muuttunut liikkuvaksi ja hajautettu työ yleistyy. Uusien työtapojen kautta (virtuaaliryhmät, mobiili eTyö) myös kontaktiverkostot laajentuvat ja monipuolistuvat. Mieleeni tulee työssäjaksamisesta haaste; mistä saadaan vastapainoa työlle?

Oppilaitokset tarvitsevat selkeät toimintamallit esim. etätyön mahdollistamiseen. Amiedu on laatinut etätyöpolitiikan, joka kattaa koko organisaation. Etätyö mahdollistaa omasta näkökulmastani kehittämisen sekä tehokkaan työpäivän ilman keskeytyksiä. Keskeytyksillä tarkoitan tässä kohdin spontaanisti työelämäyhteisössä muodostuvia tilanteita. Toimiessani tiiminvetäjänä henkilöstöhallintoon liittyvät asiat sekä asiakkaat täyttävät työsuunnitelmasta poiketen suuren osan työpäivästäni ”konttorilla”. Etätyö on mielestäni myös osa työhyvinvointia. Työpäivien erilaisuus antaa voimaa jaksaa operatiivisen työn suorittamisen.

Etätyön mahdollistamiseksi laiteet ja yhteydet on saatava toimimaan aukottomasti. Kannettava kone sekä mobiililaitteet ovat välttämättömiä työvälineitä etätyön mahdollistamiseksi. Lisäksi voimme tässä kohdin miettiä ajatusta siitä, pitäisikö työpaikan hyväksyä työntekijöiden omat laitteet työpaikalla? Mm. tietoturva on iso kysymys, jota tietohallinto yhdessä liiketoiminnan kanssa miettivät tämän päivän sekä tulevaisuuden näkökulmasta.

Työni on tarjota yrityksille kokonaisvaltaista ratkaisua osaamisen kehittämiseen tai heidän määrittelemän ongelman ratkaisumallien esittelyä. Omassa työssäni kontaktiverkostot ovat muuttuneet yksilötasolta enemmänkin organisaatio ja yhteisöverkostoiksi. Yhteistyö on lisääntynyt oman työpaikan sisällä eri toimialarajojen ylittävien koulutusten suunnittelun ja toteuttamisen myötä. Omalla alallani (ICT) on paljon keskustelu esim. terveysteknologien osaamisen kehittämisen tarpeesta, joten olen saanut laajentaa omia yhteystyöverkostojani sosiaali- ja terveystoimialan toimijoihin.

Yhteisrahoitustoteutusten kautta on yhteistyöverkostot syventyneet tai tietoisuus työelämän tulevaisuuden tavoitteista lisääntynyt. Mitä enemmän olen asiakkaan luona sitä enemmän saan tiimille rahaa 

Koulutuksen yhteistyöverkostot - Pertti Tuomaala

Työpaikassani Forssan Ammatti-instituutissa on vuosien saatossa panostettu mielestäni oikealla tavalla kuntayhtymän alueella olevien yritysten, oppilaitosten ja koko maakunnan muiden ammatillisten oppilaitosten kanssa yhteistyöverkostojen syntymiseen. Muiden ammatillisten oppilaitosten kanssa on tehty kumppanuussopimuksia, jossa eri teemoja kehitetään sekä arviointia, tietojen ja kokemuksien vaihtoa. 

Näiden sopimusten tarkoitus on jakaa vahvuuksia kilpailun sijasta.  Hyvänä esimerkkinä tästä on laatujärjestelmän vertaisarviointi, joka suoritetaan vuosittain kumppanuussopimuksen tehneiden oppilaitosten välillä. Muista oppilaitoksista tulee ryhmä henkilöitä arvioimaan vuorossa olevan yhteistyökumppanin jonkun osaston toiminnan ja vertaa sitä kyseisen oppilaitoksen laatukäsikirjaan. 

Vertaisarvioijat tekevät sitten yhteenvedon toiminnasta ja antavat palautteet heidän näkemistään puutteista ja ennen kaikkea kehittämisen kohteista, joiden ovat nähneet toimivan omissa oppimisympäristöissään. Näin tapahtuu aitoa toisten tietojen ja vahvuuksien jakamista oppilaitosten välillä. 

Yritysten kanssa on myös onnistuttu hyvin saatu toimimaan työpaikkaohjaajien koulutus. Tähän mennessä koulutuksen on saanut vuosittain muutama kymmenen henkilöä riippuen uusien työssä oppimispaikkojen määrästä. Meillä on siinä, että koulutusta vetävä henkilö on hyvin motivoitunut tehtäväänsä ja saa myös koulutettavat innostumaan siitä. Työssä oppimisjakson aikana opettajien tehtävänä on kuulostella herkällä korvalla kentän tarpeita ja tuoda ne oppilaitokseen, jotta pystyttäisiin toimimaan mahdollisesti tulevien työnantajien odotusten mukaisesti. Mielestäni näin varsin hyvin pystytty toimimaan ja näinä huonoina työllisyyden aikoina tähän pitää satsata yhä enemmän. Pohjana tuollainen laatukäsikirja on tarpeellinen ja siihen pitää jokaisen henkilön tutustua, jotta pystyy osaltaan auttaa yhteistyöverkoston pysyvyyttä ja kehittymistä aina vain paremmaksi. Liitteenä vuonna 2010 saadun laatupalkinnon yhteenveto.       

Laatukäsikirja

« Takaisin etusivulle | Tulosta sivu

Forssan ammatti-instituutti on voittanut vuonna 2003 maaherran laatupalkinnon sekä ammatillisen koulutuksen laatupalkinnon vuosina 2005 ja 2010.


Seuraavassa palkintoraadin perustelut vuoden 2010 valinnalle:


1 . Forssan ammatti-instituutti (Lounais-Hämeen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymä)

Forssan ammatti-instituutti on monialainen, seitsemän kunnan muodostaman ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän ylläpitämä oppilaitos. Hakemuksen kohteena oli oppilaitoksen kaikki seitsemän koulutusalaa. Opiskelijamäärä ammatillisessa peruskoulutuksessa oli vuonna 2009 keskimäärin 955 opiskelijaa.

Forssan ammatti-instituutin laatutyö on tavoitteellista ja arkipäivän työhön olennaisesti liittyvää toimintaa. Forssan ammatti-instituutti on kilpailuhakemuksen ja sitä täydentäneen arviointikäynnin perusteella hyvin johdettu oppilaitos. Käytössä oleva pedagogisen johtamisen malli sitouttaa henkilöstöä sovittujen tavoitteiden toteuttamiseen ja luo siihen myös edellytykset. Asioidenhallinta useilla arviointialueilla on hyvällä tasolla. Strategiatyön taustalla on selkeä käsitys siitä, mihin suuntaan oppilaitosta halutaan kehittää. Toiminnalle on asetettu selkeät mitattavat tavoitteet, joiden toteutumista arvioidaan monipuolisesti ja suunnitelmallisesti vuosittaisen arviointisuunnitelman mukaisesti. Tavoitteiden asettelu ja mittaaminen vaativat osittain täsmentämistä. Myös palautteiden hyödyntämiseen olisi hyvä kiinnittää vielä huomiota.

Saavutetut tulokset ovat pääosin hyvää tasoa, ja niitä arvioidaan suhteessa toimintaympäristöön ja asetettuihin tavoitteisiin. Esimerkiksi seutukunnan heikohkoon työllistymisasteeseen on reagoitu kiinnittämällä koulutuksen suunnittelussa huomiota siihen, että koulutus vastaa työelämän tarpeita. Päättäjien ja sidosryhmien näkemyksen mukaan Forssan ammatti-instituutti on merkittävä aluevaikuttaja.

Oppilaitoksen arvoperustaa ja toimintaa koskevia periaatteita kuvataan laatukäsikirjassa yhdessä opetussuunnitelman yhteisen osan kanssa. Arvoissa korostetaan opiskelijalähtöisyyttä ja erilaisista opiskelijoista huolehtimista. Arviointikäynnillä tuli selkeästi esille se, että koko henkilöstö on ottanut vastuuta nuorten kasvatuksesta periaatteella "koko koulu kasvattaa". Yhteinen, koko henkilöstölle kuuluva tehtävä ja henkilöstön mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä ovat merkittäviä asioita hyvälle työskentelyilmapiirille, joka oppilaitoksessa vallitsee.

Myös opiskelijoiden tyytyväisyys opetukseen ja oppilaitokseen tuli arviointikäynnillä selvästi esiin. Suunnitelmallinen tilojen ja laitteiden ajanmukaistaminen on mahdollistanut opetuksen tarkoituksenmukaisen toteuttamisen. Lähiopetuksen määrä on pidetty korkealla, mikä on oppilaitoksen strateginen valinta.

Forssan ammatti-instituutti hyödyntää toimintansa kehittämisessä yhteistyötä eri oppilaitosten kanssa. Se on laatinut yhteistyöoppilaitosten kanssa kumppanuussopimuksia, joiden kohteena on eri teemoihin liittyvä toiminnan kehittäminen ja arviointi sekä tietojen ja kokemusten vaihto. Kumppanuussopimusten tarkoituksena on löytää ja jakaa vahvuuksia keskinäisen kilpailun sijaan.

Erityisteeman toteutuminen

Forssan ammatti-instituutti on toiminnassaan kiinnittänyt huomiota kilpailun erityisteemaan, opettajien työelämäosaamisen kehittämiseen ja työpaikkaohjaajien koulutukseen. Oppilaitos on asettanut selkeitä, mitattavia tavoitteita työelämäyhteistyölle. Oppilaitoksen työelämäyhteydet ovat tiiviit ja toimivat.

Työpaikkaohjaajien koulutusta on kehitetty systemaattisesti, pitkäjänteisesti ja tuloksellisesti. Oppilaitos kouluttaa työpaikkaohjaajia kahden opintoviikon mittaisilla, työelämälähtöisillä koulutuksilla monipuolisin tavoin ja vaihtoehtoisina ajankohtina niin, että mahdollisimman moni ohjaaja pääsee koulutukseen haluamanaan ajankohtana. Työpaikkaohjaajille järjestetään lisäksi myös työpaikoilla opastusta ja ohjausta. Oppilaitoksen tavoitteena on, että ohjaajista vähintään 75 % on koulutettuja, mikä useilla aloilla on jo ylitetty.

Työelämä on mielletty osaksi oppimisympäristöä, ja työelämäyhteistyö onkin työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen myötä noussut yhdeksi Forssan ammatti-instituutin strategiseksi painopistealueeksi.

Katso lisätietoja laatuaiheesta CAF

Koulutuksen yhteistyöverkostot - Juha Haaviston artikkeli

Ammatilliselta opettajalta vaaditaan nykyaikana laajaa verkostoa. Opettajan tulee tuntea hyvin kentän odotukset ja tarpeet koulutuksessa. Opettajan ja oppilaitoksen vahva verkostoituminen toisten oppilaitosten ja työelämän kanssa, auttaa oppijoita saamaan koulutuksen jälkeen töitä, mahdollisen harjoittelupaikan, tai löytämään uuden sopivan opiskelumahdollisuuden.

Itselleni kouluttajana on henkilökohtainen verkosto ravintolamaailmaan kaikkein tärkein. Verkoston avulla pysyn ajan tasalla vallitsevista trendeistä alan kehitykseen ja oikean koulutuksen sisällön rakentamisesta. Eri alojen yhdistystoiminta on kouluttajalle yksi hyvä tapa pitää yllä suhteita. Pystyn myös hyvin markkinoimaan koulutuksiani suoraan yrityksiin joko käymällä, tai käyttämällä sosiaalista mediaa. Myös erilaisten hankkeiden myyminen suoraan yrityksiin on kannattavaa. Kansainvälisen verkoston rakentaminen ja trendien seuraaminen on nykyään myös helppoa sosiaalisen median avulla. Sosiaalinen media verkostossa mahdollistaa trendien leviämisen välittömästi ympäri maailmaa, kun taas ennen se saattoi kestää vuosia ennen leviämistä tänne pohjolaan.  

Verkostoa muihin oppilaitoksiin pitäisi rakentaa enemmän. Tällä hetkellä teen yhteistyötä parin oppilaitoksen kouluttajan kanssa, jotka järjestävät baarimestarin erikoisammattitutkintoon valmistavaa koulutusta. Olisi hyvä tietää paremmin miten muut oppilaitokset järjestävät koulutustansa jatkuvassa muutostilassa olevalla alalla. Mietinnässä on ollut myös eri oppilaitosten baarimestariopiskelijoiden kilpailut, jossa muiden oppilaitosten oppijat ja opettajat kohtaisivat leikkimielisen mittelön parissa. Tämä lisäisi myös oppijoiden verkostoa ympäri Suomen.  Onkin tärkeää myös auttaa ja kannustaa oppijoita verkostoitumaan koulutuksen aikana. Moni liittyykin baarimestariyhdistykseen koulutuksen aikana ja aloittaa mahdollisen kilpailu-uran. Tämä tuo myös monipuolisuutta omaan työhöni kouluttajana.

Oppilaitokseni yhteistyö työelämään on vahvaa, mutta toisiin oppilaitoksiin yhteistyötä on varsinkin aikuispuolella todella vähän. Joitain koulutuspäiviä on järjestetty eri oppilaitosten kesken missä itse olen ollut mukana. Yhteistyötä olisi hyvä parantaa ja mielestäni voisin itsekin hyödyntää toisten koulujen kouluttajien ammattitaitoa omassa työssäni ja voisin myös jakaa omaa osaamistani toisiin oppilaitoksiin.

Kansainvälistä yhteistyötä oppilaitoksemme tekee jonkin verran. Vierailevia opettajia käykin meidän oppilaitoksessamme hyvin usein tutustumassa oppilaitoksemme toimintaan. Jotkut opettajat meidän koululta pääsevät myös tutustumaan muiden maiden koulutustoimintaan. Omakohtaisesti kansainvälistä verkostoa pitäisi parantaa. Joissain oppilaitoksissa tehdään useitakin tutustumiskäyntejä ulkomaisiin kohteisiin. Itse olen tyytynyt käynteihin Tukholmassa, jossa baarikulttuuri on Suomea huomattavasti edellä. Mikäli resursseja olisi enemmän, olisi hieno käydä tutustumassa maailmalla baareihin ja alkoholin valmistukseen.

Seuraava linkki käsittelee verkostoitumista käyttäen sosiaalista mediaa liittyen korkeakouluun, mutta soveltuu mielestäni kaikenlaiseen koulutukseen:

https://sites.google.com/site/sosastu/

Koulutuksen yhteistyöverkostot - opintopiirin yhteenveto opitusta

Lähipäivä 2.6.2014

8.5.2014 Tarja, Heli, Alina ja Helena aloittivat Kouluksen yhteistyöverkostot-kokonaisuuden vetämisen tehtävänannolla. Oppimiskysymysten sijaan tehtävänä oli taustamateriaalin kokoaminen ryhmätyönä. Opiskelijat jaettiin asiantuntijaryhmiin ja heidän tehtävänään oli kartoittaa yhden koulutuksen yhteistyöverkoston tason sisältö. Koulutuksen yhteistyöverkostot oli jaoteltu seuraavasti: Oppilaitoksen sisäiset verkostot, Alueelliset verkostot sekä Kansalliset ja kansainväliset verkostot. Hienosti oli porukalla materiaalia mukana, tietoa päässä ja moodleen vietynäkin :)

2.6.2014 Lähipäivän aluksi asiantuntijaryhmät kokosivat tietonsa yhteen keskustellen ja materiaaliin tutustuen.

Seuraavaksi opiskelijat jaettiin osaamisen jakamisen ryhmiin joissa jokaisen aihealueen asiantuntija syvensi tietojaan keskustellen sekaryhmässä.

Lounaan jälkeen porukka jakautui alkuperäisiin asiantuntijaryhmiinsä viimeistelemään kirjallista tuotosta (lopullisena työn tavoitteena oli tiivistelmä ryhmän yhteistyöverkoston osa-alueesta). Ryhmät valmistelivat myös lyhyen esityksen tuotoksestaan.

Tämä
VATES-säätiö
 on tarkoitettu keskustelunavaukseksi aiheesta josta terveydenhoitajan, kuraattorin ja opettajaopiskelijoiden kesken syntyi vilkasta keskustelua lähipäivällä 3.6.

Olisiko verkostoituminen ratkaisu parantaaksemme mukautetusti opintonsa suorittaneiden opiskelijoiden työllistymistä?

Tehtävänanto (+soittolista)

Helena info (+soittolista)

Kansalliset ja kansainväliset verkostot- asiantuntijaryhmä (+soittolista)

Oppilaitoksen sisäiset verkostot- asiantuntijaryhmä (+soittolista)

Kansalliset ja kansainväliset verkostot

Kristiina, Hannele ja Pentti selvittivät kansallisia ja kansainvälisiä verkostoja.

OAJ on tärkeä yhteistyökumppani oppilaitoksille. Se järjestää jäsenilleen virkistys- ja lomailumahdollisuuksia sekä koulutuksia. Valvoo jäseniensä etuja työelämässä ja tekee myös kansainvälistä yhteistyötä ammattialalla. Mahdollistaa opettajien yhteistoiminnan myös alueellisella ja kansallisella tasolla.

Oppilaitosten kansainvälisten verkostojen kanssa toimimisesta ryhmä huomioi sen, että on huomioita erilaisia säädöksiä ja lakeja. Kansainvälinen toiminta toteutetaan oppilaitoksissa yleensä hankerahoituksella projekteina, joilla on tietyt tavoitteet ja toteuttamisessa tietyt kriteerit, jotka on täytettävä. Esimerkkinä tällaisesta projektista ryhmällä oli Kristiinan kokemus matkasta Romaniaan. Matkan tarkoituksena oli, että moniammatillinen ryhmä selvitti mahdollisuutta hoitajien tuomista suomeen työskentelemään kohdemaasta. Tavoitteena oli siis selvittää hoitajien koulutustason vastaavuutta suomalaisen tason kanssa.

Hannele kertoi lentotoimintakoulutuksen kansainvälisyydestä. Euroopassa on lentotoimintaan yhteinen opetussuunnitelma. Tästä Finnairin koulutusorganisaatio on hyvin perillä ja kansainvälinen toiminta perustuu koulutusten myyntiin niihin maihin, joissa tämä koulutus ei ole vielä vaadittavalla tasolla. Lisäksi kansalliset ja kansainväliset viranomaiset ohjaavat toimintaa.

ESR-projektin hakeminen

CIMO