Saimme tämän aiheen käsittelemistä varten oppimiskysymyksen, jossa meitä pyydettiin selvittämään millainen on ammatillisen koulutuksen rakenne tänään ja millaisia paineita rakenteen muuttamiselle on? Lisäksi meidän tuli miettiä millaisia muutoksia ammatillisessa koulutuksessa on meneillään? Mikä on yliopiston ja ammatillisen koulutuksen suhde tulevaisuudessa?
Ammatillisen koulutuksen rakenne selvinnee parhaiten oheisesta Opetushallituksen verkkosivulta (http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot) löytyvästä kaaviosta. Voimme havaita, että koulutuspolkuja on useita ja nykyään mikään yksittäisen polun valinta ei sulje lopulta pois mahdollisuutta korkeimpaankaan loppututkintoon. Olemme myös koulutusmahdollisuuksien mukaan matkalla elinikäistä tai elämänlaajuista oppimista.
Perustutkintojen laajuus näkyy osaamispisteinä ja opintoviikot poistuvat käytöstä. Kaikki perustutkinnot ovat laajuudeltaan 180 osaamispistettä, josta ammatillisia tutkinnon osia 135 osp, yhteisiä tutkinnon osia 35 osp ja vapaasti valittavia 10 osp. Vapaasti valittavilla tutkinnon osilla opiskelija voi täydentää ammatillista osaamistaan tai ammattitaitoa täydentävillä tutkinnon osilla lisätä valmiuksiaan esimerkiksi suorittaakseen ammatillisen perustutkinnon ohella ylioppilastutkinnon. Vapaasti valittavat tutkinnon osat voivat liittyä myös omiin harrastuksiin.
Tutkinnon suorittamiseen kuluva aika vaihtelee riippuen opiskelijan etenemistahdista (2-3 vuotta), aiemmista opinnoista ja työkokemuksesta. Suoritettu lukio tai ylioppilastutkinto lyhentää opiskeluaikaa vähintään 30 opintoviikolla. (http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/ammattikoulutus/ ammatilliset_perustutkinnot/opintojen_rakenne)
Suomen korkeakoulujärjestelmä koostuu kahdesta rinnakkaisesta sektorista, ammattikorkeakouluista sekä yliopistoista. Ammattikorkeakoulu suuntaa työelämään ja toiminta perustuu työelämän asettamiin korkean ammattitaidon vaatimuksiin, kun taas yliopisto on keskittynyt tieteelliseen tutkimukseen ja siihen liittyvään ylimpään opetukseen. Ammattikorkeakouluun voi hakea pääsääntöisesti sekä ylioppilastutkinnon että ammatillisen perustutkinnon suorittamisen jälkeen, myös erikoisammattitutkinto antaa mahdollisuuden ammattikorkeakouluopintoihin hakeutumiseen. Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaminen kestää 3,5-4,5 vuotta ja sen jälkeen voi hakeutua suorittamaan vielä ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon, kun on hankkinut kolmen vuoden pituisen alan työkokemuksen AMK-tutkinnon suorittamisen jälkeen. Ylempi AMK-tutkinto (1-1,5 vuotta) antaa mahdollisuuden hakeutua yliopistoon lisensiaatti- ja tohtoritutkinnon suorittamista varten. (www.oph.fi/koulutus_ja_tutkimus/ammattikorkeakoulut_ja_yliopistot/ammattikorkeakoulut)
Maailma muuttuu ja niin myös suomalaisen koulutuksen rakenne. Yksi parhaimmista lähteistä koulutuspoliittisten uudistusten ja linjausten selvittämiseen on valtioneuvoston joka neljäs vuosi hyväksymä koulutuksen- ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma (KESU). Se toimii hallitusohjelman toimeenpanosuunnitelmana ja sisältää koulutuksen keskeiset laadulliset, määrälliset ja rakenteelliset linjat. Tutustuimme parityönä viimeisimmän kehittämissuunnitelman, Koulutus ja tutkimus vuosina 2011-2016, mukaisiin ammatillisen peruskoulutuksen, aikuiskoulutuksen ja ammattikorkeakoulutuksen linjauksiin ja mahdollisiin koulutuksen rakenteen muutospyrkimyksiin. Ohessa koosteena parityöskentelyn satoa.
Ammatillisen peruskoulutuksen linjauksia kehittämissuunnitelmassa
Kehittämissuunnitelmassa on keskitytty seuraaviin asioihin keskeyttämisen vähentämiseen, tutkintojärjestelmän kehittämiseen, koulutuksen laadun hallintaan sekä rahoitukseen ja kansainvälistymiseen.
Keskeyttämisen vähentämistä tuetaan erityisesti opinto-ohjauksen ja opiskelijahuollon ennakoivien ja nykyistä yksilöllisempien toimintamallien kehittämistä, koko tutkinnon suorittamista tukevien pedagogisten ratkaisujen, ohjauskäytänteiden ja toimintamallien kehittämistä sekä erilaisten työvaltaisten oppimisympäristöjen tarjontaa.
Ammatillista tutkintojärjestelmää kehitetään vastaamaan työelämän tarpeita. Ammatillisten tutkintojen nimet yhtenäistetään. Ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavien ja valmentavien koulutusten asema ja sisältö selkiytetään.
Ammatillisen koulutuksen laadunhallintaa vahvistetaan niin, että kaikilla ammatillisen koulutuksen järjestäjillä on vuoteen 2015 mennessä toimiva laadunhallintaa ja laadun jatkuvaa parantamista tukeva järjestelmä. Kehitetään systemaattinen menettely ja tukimuodot laatutyön eri vaiheessa olevien koulutuksen järjestäjien kannustamiseksi laadun jatkuvaan parantamiseen.
Ammatillisen koulutuksen rahoitusta uudistetaan niin, että laadukas opetus palkitaan. Ammatillisen erityisopetuksen rahoitusperusteita uudistetaan, jotta ne tukevat paremmin erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden tukipalvelujen järjestämistä, heidän tarvitsemiensa palveluiden mukaisesti.
Kansainvälisyyden lisääminen ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden, tutkinnon suorittaneiden ja opetushenkilöstön liikkuvuutta lisätään edelleen. Tavoitteena on lisätä pitkäkestoista opiskelijaliikkuvuutta 30 % ja opettajien kansainvälisiä työelämäjaksoja ja muuta liikkuvuutta 20 % vuoteen 2016 mennessä.
AMK-koulutuksen linjauksia kehittämissuunnitelmassa
Suunnitelman mukaan rakenteellisen uudistamisen nimissä korkeakoulujen määrää vähennetään ja korkeakouluverkostoa tiivistetään. Ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden aloittajamääriä on vähennetty kaikkialla muualla paitsi sosiaali- ja terveysalalla vuodesta 2013 alkaen. Muutoksilla pyritään vastaamaan työelämän muutostarpeisiin.
Ammattikorkeakoulujen rahoitus- ja säädösohjausta on uudistettu vuoden 2014 aikana niin, että rahoitus perustuu valmistuneiden määrään, opintoprosessin laatuun ja korkeakoulun strategiseen kehittämiseen. Tavoitteena on, että opiskelijat valmistuisivat vuotta nykyistä aikaisemmin. Ammattikorkeakoulujen osalta niiden toimiluvat on uudistettu ja niiden yhteyttä alueelliseen kehittämiseen ja työelämään tulisi tiivistää. Suunnitelman mukaan ammattikorkeakouluissa tukisi kehittää opetushenkilöstön osaamista innovaatioiden tuottamisessa, tunnistamisessa ja tuotteistamisessa.
Ongelmana ammattikorkeakouluissa on ollut hidas opintojen aloittaminen, heikko läpäisy ja moninkertainen koulutus. Ratkaisuna on opiskelijavalinnan uudistaminen niin, että ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakevien asemaa parannetaan, samalla pyritään alentamaan korkeakouluopintojen aloittamisikää, saamaan korkeakouluopetukseen entistä enemmän aidosti uusia opiskelijoita sekä kohdentamaan opiskelupaikat nykyistä paremmin. Opiskelijavalintaa on uudistettu nyt niin, että ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tutkintoon johtavaan koulutukseen on syksystä 2014 alkaen haettu samassa yhteishaussa, yhdellä lomakkeella, sähköisen hakujärjestelmän kautta. Valtioneuvoston asetuksen (293/2014) mukaan hakija asettaa korkeintaan kuusi hakukohdetta ensisijaisuusjärjestykseen ja valituksi tulemisen jälkeen tarjotaan hakijalle vain yhtä opiskelupaikkaa tämän ensisijaisuusjärjestyksen mukaisesti. Vuoden 2016 alusta lähtien mukaan tulevat ensikertalaiskiintiöt, jolloin osa opiskelupaikoista varataan ensikertalaisille. Opiskelijavalinnan perusteista ja opiskelijaksi ottamisesta ammattikorkeakoulut ja yliopistot päättävät itse edelleen. (www.minedu.fi/koulutus&varhaiskasvatus/koulutuspolitiikka/lainvalmistelu/opiskelijavalintojen_uudistaminen)
Kehittämissuunnitelman mukaan koulutusrakennetta pitää uudistaa niin, että opintojen yksityiskohtainen suuntautuminen on mahdollista myös myöhemmässä vaiheessa. Opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivuston mukaan muutoksiin liittyen korkeakouluja kannustetaan tarjoamaan joustavia siirtymämahdollisuuksia korkeakoulun sisällä alalta toiselle tai korkeakoulusta toiseen ilman, että uutta hakuprosessia tarvitaan.
Pohdittaessa ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen suhdetta toisiinsa tulevaisuudessa parityöskentelyn tuloksena opiskelijakollegat pitivät perinteistä jaottelua osin keinotekoisena. Työelämälähtöisyys ja tutkimuksen hyödyntäminen opetuksessa nykyistä enemmän palvelisivat kumpaakin tahoa ja niissä opiskelevia ja sieltä valmistuvia. Sen sijaan, että nämä kaksi olisivat erillisiä, ne voisivat enemmän täydentää toisiaan jakamalla omia vahvuuksiaan ja näin vahvistaa kummankin puolen osaamista ja sekä alueellista että valtakunnallista vaikuttavuutta. Toisaalta nähtiin myös, että rakenteisiin keskittyminen ei tuo laatua opiskeluun, vaan tuottaa lisää byrokratiaa. Sen sijaan yhteistyön ja verkostoitumisen laajentaminen ilman ylimääräistä byrokratiaa hyödyttäisi kaikkia. Tulevaisuus näyttää kuinka tässä lopulta käy, miten maamme korkeakoululaitos kehittyy?
LÄHTEET:
Koulutus ja tutkimus vuosina 2011-2016, Kehittämissuunnitelma, Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2012:1
Opetushallituksen verkkosivut: www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot
Opetushallituksen verkkosivut: www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/ammattikorkeakoulut ja yliopistot/ammattikorkeakoulut
Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) verkkosivut: www.minedu.fi/koulutus&varhaiskasvatus/koulutuspolitiikka/lainvalmistelu/opiskelijavalintojen_uudistaminen
https://opintopolku.fi/wp/ammatillinen-koulutus/ammatilliset-perustutkinnot-uudistuvat-syksysta-2015/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti