Koulutuksen yhteistyöverkostot - Matti Keinonen

Ammatillisen opettajan tärkeimmät yhteistyökumppanit ovat työpaikat, joista opiskelijat tulevat. Heidän työympäristönsä, työkulttuurinsa tunteminen auttaa opettajaa näkemään mitä ja miten tulee opettaa/ ohjata ja samalla päivittää omaa osaamistaan/ opetusmateriaaliaan. Hyvin onnistuneesta oppilaitoksen ja työpaikan yhteistyöstä on tutkitusti vain hyötyä, eteenkin silloin, kun vuoropuhelu toimii. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että top- käynneille on aivan liian vähän aikaa. Jokainen meistä ammattiopettajista haluaisi nähdä oman opetuksensa tuloksen oikeassa työtilanteessa. Miten oppilas osaa integroida teoriat ja koulussa opitut käytännöt oikeissa työelämän tilanteissa? Opettaja voisi olla työelämässä se, joka tarkastelee prosesseja ulkopuolisena tarkkailijana, saaden uusia ideoita työhönsä ja löytää oikeita kehityskohteita. Kehityskohteet voisivat olla juuri niitä, jolla opettaja saisi uusia katsontakantoja työpaikoille ja opiskelijalle mieleen painuvan onnistumisen elämyksen.

Ekspansiivinen oppiminen

Tavanomaiset oppimisteoriat eivät selitä oppimista, jossa luodaan uusia käytäntöjä ja organisaatio-ratkaisuja. Ekspansiivisessa oppimisessa opitaan sellaista, mitä ei vielä ole. Ekspansiivinen oppiminen on matka yhteisen lähikehityksen vyöhykkeen halki. Ekspansiivinen oppiminen käynnistyy yksilöiden poikkeavilla teoilla ja arkisilla innovaatioilla - ja laajenee niistä yhteisölliseksi liikkeeksi (Engeström Y. 2008).

Tätä ei voi saavuttaa ellei todellakin mene sinne työpaikoille ja oikeisiin työtilanteisiin. Tällöin työpaikkojen ja oppilaitosten yhteistyö tulisi olla säännöllistä ja ns. totuttu tapa, jotta opettaja pääsee oikeasti prosesseihin ja käytäntöihin kiinni. Voisi puhua yhteiskehittelystä, jossa opettaja liikkuu koko ajan yli rajojen, löytäen uutta ja kehitettävää, solmii erilaisia kumppanuuksia ja yhteistyöverkostoja. Tällainen toiminta loisi pitkäjännitteisiä yhteistyökumppaneita, joka kehittyisivät koko ajan itsestään ja loisivat uusia koulutuksen tarpeita. Opettajan oma asiantuntijuus vain kasvaisi erilaisten työpaikkojen myötä ja se tieto mitä hän sillä osaamisella jakaa on merkittävää ja todenmukaista.

Opettajalla tulee olla myös koulun sisällä raja-aidattomia lähestymisiä mille tahansa opetusalalle, joista hän voisi saada lisää tietoa erilaisista toimintatavoista ja opetusmenetelmistä. Opettajien pätkätyösuhteet ja jatkuva tehostaminen eivät koskaan voi tuottaa pitkäjänteistä yhteistyötä!