Kerron esimerkinomaisesti omakohtaisesta kokemuksesta sisäisen yhteistyöverkoston toimivuudesta. Opiskelijalla oli monimuotoisia vaikeuksia opiskeluissa ja ylipäätään kouluun tulemisessa ollenkaan. Erityisopettaja keskusteli kanssani opiskelijan vaikeuksista hänen läsnäollessan (yli 18v.), ja sovimme hänen aloittavan opiskelut pääsääntöisesti opetuksessani Rakentavienalojen pienryhmässä. Kuraattori ja terveydenhoitaja osallistuivat myöskin palaveriimme sekä hänen ryhmänohjaajansa.
Palaverin jälkeen opiskelija ja minä jatkoimme kahden keskustelua, jossa käytiin läpi mitkä asiat olivat suurimpana esteenä opiskelijan mielestä opintojen etenemiseksi. Keskusteltuamme aikansa hän kertoi mielestään suurimmaksi syyksi sen, ettei tunne oloaan suuressa ryhmässä ”hyväksi/mukavaksi”. Kerroin, ettei hänen tarvitse olla isoissa ryhmissä jatkossa eikä paikoissa joissa on paljon väkeä.
Opiskelijan kanssa yhdessä katsottiin missä vaiheessa opiskelut opintoviikollisesti olivat. Suunniteltiin mistä lähdettäisiin liikkeelle opintojen loppuun saattamiseksi. Attoaineet olivat hyvällä mallilla. Puutteita/suorittamattomia opintoja ei ollut montaakaan opintoviikkoa kolmannen vuoden opiskelija kun oli kysymyksessä. Se oli hyvä, jolloin saatoimme keskittyä pääsääntöisesti ammattiaineisiin. Teimme suunnitelman opintojen loppuun saattamisasta kirjallisesti paperille, jota hän myöskin sanoi toteuttavansa, ja toteutti.
Tässä blogissa julkaistaan Hämeen ammattikorkeakouluun kuuluvan ammatillisen opettajakorkeakoulun osaamisperustaisen OSPE-ryhmän kokoamia ideoita, malleja, käytänteitä ja teorioita aiheesta Koulutuksen yhteistyöverkostot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti